Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Silloin minä sanoin: 'Lempo soikoon', ja lähdin minäkin keihäs kädessä leikkiin. No, miten sinun laitasi on, Rakki? Onnutko? Tule tänne, poikaseni, ja sinä Teppo, olet myös reipas poika, sen kyllä näen; mutta Pekka, missä minun lakkini on?" Ja sitten hän kouraisi päätään ja sai verta sormiinsa. "Katsopas, Pekka, miten täällä on laita!"
Tuohon Marjaan se vain luonto veti. Niinkuin se tikanpoikaa puuhun vetää? kuului Shemeikka hyrähtävän. Ai, kun se osaa olla hyvä ja herttainen, kun vain tahtoo, rakas ja reppoisa kuin tämmöinen kesäinen vasta. Shemeikka rähäytti lyhyen rivon naurun. Marjan olisi tehnyt mieli iskeä halolla oveen. Vaan saattaa se olla kiukkuinenkin onko se siellä porstuassa, katsopas?
Niin juhlalliselta hän ei ollut näyttänyt siitä asti, kun viimeksi sai uuden silkkileningin. "Terning," sanoi hän, "katsopas lapsiasi." Terning katsahti molempiin poikiinsa hämmästyen. "Etkö näe, miten kalpeat heidän kasvonsa ovat?"
Katsopas!" "Hyvät ovat!" "Erittäin mukavat!" "Niin, mutta haistapas ... se sitten on nahkaa se!" Minä haistoin länkiä. Ne haisivat eltaantuneelta merelliseltä, muuta merkillistä niissä ei ollut. "No painakaahan puuta, istukaa tuohon tuolille, istukaa", virkkoi Harlow, laskeutuen itse sohvaan, jossa rupesi melkein torkkumaan, pani silmät kiinni ja oikein jo rupesi kuorsahtelemaan.
"Jos minun käsivarressani asuu siunaus", näin hän puheli, "niin Jumalanhan se on tahdosta." Ylpeä hän oli, ei kumminkaan voimistansa vaan arvostaan, syntyperästään, älystään. "Kanta-isä oli Ruostalainen, Harlus", niin hän vakuutteli. "Hän tuli Venäjälle silloin kuin maata hallitsi ruhtinas Ivan Wasiljevitsh Synkkä, katsopas, silloin jo!
Ei sekään ollut lystiä, se teki hyvin kipeätä, mutta August puri hammasta, katseli äitiinsä ja nyykähytti päätänsä: "älä pelkää, kyllä siitä hyvä tulee!" Katsopas, niin paljon oli hän jo oppinut itsensä-unhottamisen suurta taitoa! Ja hyvä siitä tulikin, sillä poika oli kärsivällinen, tottelevainen eikä mikään turhan naukuja.
Pietari leppyi, ja kuin Knut alkoi ylistää paikkaa ja ihmisiä ja Hannan laulua kaikkea; pientä makuuhuonetta myöten, jossa oli valkea uudin pesupöydän edessä ja vasta silitettyjä liinoja kaikilla pöydillä, hieroi hän käsiään kuin raivoissaan ja sanoi lakkaamatta: »Katsopas, katsopas!»
Etkö nähnyt ... se, jolla oli se pieni punainen hattu ... sepä oli vasta vähän nätti tyttö ... kylläpä vain se taisi olla syynä koko lähtöön... Katsopas poikaa, kun ei siitä virkkanut mitään... Mutta yksi se jäi kuin reen sisälle ruikuttamaan.
Se oli suurempi muita ja näytti kuin siinä olisi ollut toisella puolen jotakin sammalen näköistä. Kun Pekka oli avannut simpukan, sen sisusta oli hänen mielestään aivan kuin kalan maiti ja hengetön. Sitten hän leikkasi sen kappaleiksi. "Katsopas vain, tuossa veitsi sattui johonkin kovaan."
Kenelm otti raudun irti koukusta, laski sen koppaansa, ja loi suuret silmänsä isäänsä, sanoen. "Mikä se minun käytöksessäni teitä pahoittaa?" "Ei pahoita, Kenelm," sanoi Sir Peter ystävällisesti, "vaan huolestuttaa; äitisi on oikean sanan löytänyt. Katsopas, rakas poikani, minun toivoni on että sinusta tulisi etevä mies maailmassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät