Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Painui mies heti paikoilleen, syliss' ystäviensä huokasi hengen pois sekä siin' oli kuin mato maassa; tummana virtaillen veri vieri ja kasteli multaa. Uljaat paflagonit nyt riensivät luo uron kaatun, nostivat vaunuilleen, pyhän Troian turvihin veivät murheissaan, isä myös kera itkien seurasi, voinut ei vihamiehilleen pojan surmatun kuoloa kostaa.
Jukke oli tuonut kotoaan härän pääkkönahkan paikkanahaksi, kasteli sitä aina vesiämpärissä ja irvillä ikenin oikein hartian voimasta väänteli ja varmasti lausui: »Tuossa on paikkanahkaa, että tukkeutuu reijät. Ei tuule reijistä kuin tuolla paikataan. Se kestää tallailla kotvemmaisen kuin minä tuosta näverrän paikat. Sen sanon, ettei tarvitse niitä jälkiä heti parsia.»
Hannan oli hirmuisen paha olla. Pureskeli esiliinansa kulmaa; rutisti ja kasteli sen aivan märäksi. Olisi niin mielellään sanonut jotain ystävällistä, vaan ei uskaltanut Olgalta. Anna Sohvi ilmoitti aamiaisen olevan pöydässä. »Herrat ovat niin hyvät», sanoi Olga ja nousi. Ei, mutta mitäs tämä merkitsi?
Kauan aikaa oli nähty tuon hyvän rouvan kissa istuvan ikkunalla, aivan kanarilinnun häkin alla, ja silloin tällöin saatiin nähdä nuorekkaitten kasvojen vilahdus, jotka kurkistivat muutamain kukkien lävitse, joita joka aamu pari valkoista kättä puhdisti ja kasteli. Hän oli katteinin rouvan tytär, Teodora Bernhard.
"Eivät ne vierasta, tule vaan auttamaan pukemisessa ja silmien pesussa." Yrjö laskeusi sängystään alas ja rouva pani hänelle housut jalkaan ja kasteli vedessä sienen, pyhkäisten siihen myöskin vähän saippuaa, ja pyyhki sitten sillä pojan silmät puhtaiksi.
Tätä paitsi ukolla oli tiaisen sulka tuluksissa. Sillä sulalla veteli ensin kolmesta kohti ristiin paleltuneita kohtia Siirin kasvoissa. Sitten kasteli sulan viinassa ja siveli kasvoja, että tulivat märäksi viinasta. Ja sivellessään luki kipujen poistosanat. Tähän kerkesi Jukkekin sieltä siansapen tiedustelusta. »No, se oli oikein. No, sepä sattui, että teillä oli niitä kojeita. Nyt ei ole hätää.
Nuorukainen tarttui vieraan käteen ja kasteli sitä kyyneleillään. Hän ei voinut puhua, hän saattoi vaan soperoida sanat: "Jumala siunatkoon teitä!" Sen perästä riensi hän kiireesti pois. Washington katseli hetken hänen jälkeensä, sitten pudisti hän päätänsä ja sanoi hiljaa itsekseen: "Ei!" Hän meni nyt osoitettuun taloon ja seisoi kohta lesken ovella. Hän koputti sitä.
Katsos, mamma, Tyysä. meni vahingossa veteen ja kasteli itsensä noin pahasti.» »Menköön ylös Miinan luokse.» »Ei Miina ole siellä, hän näkyi vievän Helmin vaunuja metsätielle äsken.» »Onhan Maijaliisa.» John vaikeni vähän aikaa,. Laski sitten Tyysän maahan. »Juokse, kultaseni, sisään, ja pyydä, että Maijaliisa sinua auttaa.» John sytytti papyrossin ja istui kiikkuslaudalle. »Alma, mitä varten?»
Hän tunsi, että vapaana hän taaskin oli. Apteikin sivuitse, katua ylös harjulle saakka ... viimeinen talo oikeaan ... kertoi Lopo itsekseen Römperin sanoja. Tuolla se sitten mahtaa olla! Hän astui tanakasti määrättyyn suuntaan. Lumi narisi jalkain alla, pakkanen pisteli kasvoja oudoksesta, vai lieneekö pistellyt sen tähden, että hän ne aamulla kasteli vedessä. Päivä paistoi, ilma oli raikas.
Hän hyppäsi ylös istuimeltansa, aukaisi vahti-huoneen pienen akkunan ja pisti päänsä ulos huolimatta sateesta, joka hänen harmaita haiveniansa kasteli ja tuulesta, joka niitä repeli. "Mitä siellä nyt on?" huusi Uolevi Sparre ja kiirehti yhdessä Elfdal'in ja Rönne'n kanssa akkunan luokse. "Ettekö kuulleet?
Päivän Sana
Muut Etsivät