Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Menkäämme likemmä harjaa ja katsokaamme suoraan alas. Katsosta, yhdellä puolen on meillä koko Alhambran keto näkymässä ja me saatamme nähdä sen kartanoille ja puutarhoihin.
En tuolta kotihin tulle, Käy en näille kartanoille, Ennenkun verassa vierin, Sametissa saan kotihin, Oma poika ohjillani, Saamani satulan päällä. Kun ma tyttönä tulisin, Kassapäänä kalkettaisin, Viel' ois viiellä vihoa, Kuuellaki kulkun täysi, Kysymistä kymmenellä, Sa'alla sanelemista. Läkkän musta muille maille.
Sakeasti syyti lunta, jota pakkasvihuri kuljetti pyörteissään ylös ja alas kiertäen ja kiidättäen, syösten sitten kartanoille jonkun seinän suojamaan, johon kasvatti kinoksen, ja alas kaduille, jossa se juoksutti sitä paikasta toiseen, kasaten sinne tänne pieniksi mykkylöiksi, joista taas, kun aika antoi, kiskoi irti ja kuljetti muualle mieluisempiin paikkoihin, joihin se rakenteli korkeat vallit, paikoin niin korkeat kuin matalimmat talot täällä Vaaralla.
Katsoin aamun, katsoin illan, en tiennyt, mihin katosi, tokko pientä kasvatteli vaiko laihoa lihoitti, kun ei tullut kuitenkana, vaikka varsinki lupasi tulla jälen tuntuessa, saa'a jälen jäähtymättä. "Aina katsoin aamusilla, päivät päässäni pitelin, kun ei vieri veijon saani, ei kolaja veijon korja, näille pienille pihoille, kape'ille kartanoille.
"Lienet, vieno, veen vetämä, meren aaltojen ajama, niin, vieno, vetehen mennös, alle aaltojen ajaite, mutalinnan liepehille, vesiharjun hartehille, siellä aaltojen ajella, ve'en synkän sylkytellä! "Lienet Kalman kankahalta, ikimennehen majoilta, toki koitellos kotia, noille Kalman kartanoille, multihin muhajavihin, maihin liikuteltavihin, johon on kansa kaatununna, väki vahva vääntynynnä!
Katolle nousi muuan vanha mieskin, joka oli paitahihasillaan seisonut talonsa portilla katselemassa sunnuntain maailmaa. Hän vakuutti, että se on se laiva, joksi pojat olivat sitä sanoneet. Ulos, kartanoille ja kadulle keräytyi miehiä, vaimoja, poikia, tyttöjä, ja syntyi virkeätä liikettä ja vilkasta puhetta.
Siitä Ilmarin emäntä, tuo tarkan takojan nainen, vieri kohta kuolijaksi, kaatui kattilanoeksi oman pirttinsä pihalle, kape'ille kartanoille. Se oli meno nuoren naisen, kanssa kaunihin emännän, jot' oli viikon valvateltu, vuosin kuusin kuulusteltu Ilmarin iki-iloksi, sepon kuulun kunniaksi. Neljäsneljättä runo
He retustivat, kuin monijalkainen merkillisyys hevosen luo, joka tyynenä seisoi paikallaan, mihin se oli jätetty. Karjuivat siinä muutaman kerran talon väkeä, joitten luulivat lähteneen hiiteen. Vennu ja Esa menivät vihdoin naureskellen rattaille, mutta Ella oli puikahtanut nurkan taakse, josta omituisella kiireellä jatkoi matkaansa välysien kautta muiden talojen kartanoille.
Päivän Sana
Muut Etsivät