Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tuolla toivoin kunniata, tuolla lempeä tavoitin, tulen tuomalla tupahan, pään päretten poimennalla pieksin otsani ovehen, pääni pihtipuolisehen: oven suuss' on ouot silmät, kaihat silmät karsinassa, kierot keskilattialla, perässä perivihaiset; tuli suusta tuikahuvi, kekälehet kielen alta, ilkeän isännän suusta, alta kielen armottoman.
Menisin minä tupahan, En tohi tupahan mennä; Tuvassa toruttanehe, Alla parren pantanehe; Ovensuuss' on ouot silmät, Kaiat silmät karsinassa, Kierot keskilattialla, Perässä perivihaiset. Mikä neuoksi minulle, Mikä neuon antajaksi? Isoseni, ainoseni, Taos mulle rautakengät, Rautakengät, puiset paulat!
Ensinnä veti huomioni puoleensa ovipielessä penkillä istuva, vanha ukko, joka saarnasi ihmisen sydämen kuvakirjasta, ja oli hänellä siinä joukko hollipoikia kuuntelijoina. Pöydän päässä istui kolme elähtänyttä miestä, enemmin isännän-näköiselle vivahtavia, lyöden korttia. Karsinassa istui joukko naisia ja sieltä kuului hiljainen rupatuspuhe.
Hän ajoi remakasti ylös miehet ja komensi Hannan, joka istui haukotellen vuoteensa laidalla porstuan karsinassa, noutamaan vettä lähteestä, sillaikaa kun hän itse kävi tekemään tulta hellaan. Saatuaan sen syttymään hän otti kahvipaahtimen seinältä ja komensi: Söderling, vetäisehän kirstu esiin ... missä sen on avain? Tuossahan tuo on kannen päällä, mihin itse eilen panit.
Nyt minä puhun niin, että kivetkin heräävät ... ja toivottavasti he nyt minua ymmärtävät. Voudin talossa oli sinä yönä suuret juomingit ja karkelot rahvaankin tuvassa. Iso oluttynnyri vuoti tuvan karsinassa kaikille, jotka sitä tahtoivat. Panu oli kieltänyt miehiään päihtymästä, mutta salli heidän hyppyyn osaa ottaa. Ylinnä muista keikkui Kuisma.
Hyvin usein näen ulos tullessani tuossa edellä mainitussa karsinassa vanhan, kankealiikkeisen ja tursistuneen herran, jolla kesäkuumallakin on jaloissaan vuoratut päällyskengät ja jonka silmänalustat ovat pussistuneet.
Tanssi taukosi, ja Annikki tapasi itsensä taas karsinassa, josta kiireen kautta pujahti pirttiin ollakseen apuna emännälle. Porstuassa seisoi Ilpotar kädet puuskassa ja loi häneen pahansuovan katseen, sähähtäen korvaan: Keiku, mitä keikut, vaan oksalla et keiku!
Torpan nuori tytär, Mari, oli ottanut ne askareet huostaansa, helpoittaaksensa äidin kuormia, joka kyllä oli aikansa saanut raastaa, ennenkuin niin pitkälle oli päästy varoissa, että karjaa oli pihassa ja lampaita ja vasikoita karsinassa.
Vasemmalla puolen, kolmannessa, huolella teljetyssä karsinassa oli sitä vastoin muita, jotka antoivat kuulua kumean karjunnan. Bartolomeo veti suunsa nauruun, patriarkan herttaiseen nauruun. "Jumalan kiitos!" hän sanoi, "kaikki on hyvin. Mutta nyt, kun kukin on minua tervehtinyt omalla tavallansa, tulkoon vähän järjestystä; meillä on tänä iltana vieraita."
Olipa lauantai-ilta loppupuolilla elokuuta. Loppuneet ovat viikon kiireiset leikkuutyöt; vasta kylpemästä tullut väki hämärässä tuvassa istuksii ja somastipa hohtaa kaikkien päällä puhtaat, valkoiset paidat. Etuakkunain ääressä miehet päätänsä sukivat, mikä luukammalla, mikä liinaharjalla, mutta karsinassa istuu naisväki ja hiuksiansa palmikoille laittelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät