Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Nostan kiiruusti toverini jakkaran W.C:n päälle ja kiipeän venttiilin raosta kurkistamaan alas pihalle. Näen siellä kahdessakin karsinassa sotilashenkilön. Kumpikin ne ovat nuoria miehiä, toisella päällään venäläisen vänrikin univormu, toisella taasen viheriäinen puku ilman olkalappuja sekä lipaton kangaslakki ilman kokardia.
Vaan kun annoin olla, niinkuin tahtoi, minut kunnioitti, ei heitä milloinkaan viereeni pöytään tuonut. Eivätkä pyrkineetkään, omista kupposistaan tyytyivät karsinassa syömään. Kesätytön täytyy tyytyä siihen, mitä annetaan ja miten annetaan. Orjahan se on, monestikin sodassa saatu.
Hiljaa piiat, rengit kulkee, supattelee karsinassa, kylä kertoa jo julkee: »On kuin ruumis Hovilassa.» Mutta Irja iloitsevi: Hyväksi on Hurtta tullut! Vaikka vielä vaikenevi, haihtuu haavehensa hullut; koittaa aamut armahammat, laupiaammat päivänlaskut, illat vieläi ihanammat, juttu juoksee, kaikuu kaskut. Lausuu leikillänsä: »Vietkö joskus Tukholmaan sa minut?» Hymyy Hurtta: »Kiltti lietkö?
"Hyvä, hyvä, mutta en minä nyt jouda," sanoo Johannan ääni aitasta. Tyttö tuiskahtaa sinne takaisin. Minä seuraan. Siellä on vuona karsinassa, seisoen kolmella jalalla, neljäs lastoitettuna ja sidottuna.
Eikä edes kolmen sallittu yhtäaikaa toisiaan tavata, vaikka kaikin keinoin koetimme sitä saada. Vain "klubissamme" saimme samalla aikaa olla kaikki, kaksi aina kussakin karsinassa. Sairaat eivät voineet tällöinkään seuraan päästä, sillä kävelymme tapahtui avonaisen taivaan alla, sateessa ja kylmässä useinkin tuntimäärin seista värjötettiin.
Tähän asti oli hän elänyt kuin lehmä karsinassa... Oih kuitenkin! hänestä olisi tuntunut ahtaalta olla yhdeksän kuukautta vuodessa suljettuna Hammernäs'iin ja yhtä mittaa yksitoikkoisesti päivät päästään toimia hevosten kanssa, kyntää ja vanuttaa killinkiä ravinnokseen! ikävää, yksinäistä ja kuollutta! kaiken sen jälkeen kuin hän nyt oli saanut nähdä ja kokea elämästä, huvituksista, puheista ja tanssista.
Siellä hän möyrieli ja kaiveli, kaiveli itsensä lopulta ylöspäin pitkin hongan lahounutta sydäntä, ehti latvan viimeiseen huippuun ja huomasi nyt istuvansa keskellä tuulenpesää hienossa, sammaleisessa karsinassa. »Tässä on minun hyvä olla, tässä tahdon asua ijankaikkisesti», aatteli hän, katsoa tirkistäen pienillä myyräsilmillään kammionsa pienestä akkunasta ulos.
"Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa, kyty kyinä kynnyksellä, nato nauloina pihalla, sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen, kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla taattoa kumartaminen, maammoasi arvominen.
Päivän Sana
Muut Etsivät