Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Vapauttansa ja elämän täyttä nuoruuden-riemua rakasti Lyyli enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja tämä miehen luonne ilmaantui kaikissa hänen huvitus-töissäänkin. Taitavammin kuin hän ei kukaan osannut purttansa ohjata Merenkurkun kuohuvissa tyrskyissä, ja tarkemmin kuin hän ei kukaan lähettänyt nuoltansa vikkelän kärpän silmiä kohden.
*Laulu N:o 5.* Vait! Vait! Vait! Kenpä liikkui tuolla? Ken, ken? Enkö käynnin kuullut? En, en! Tuolla vuohi nuori, miss' on korkein vuori, huoletonna hypähtelee. Rastas lauluntansa lakkaa, unissansa yöhyt hiljaa henkäelee. KAARLO ja KUSTAA. Kuulehan, kuinka helkyttelee keijukainen! Hurmaavan näitkö katsehensa polttavaisen? Käypi ketterin kärpän askelin!
Metsästys sekä pyydysten pitäminen syksyllä ja talvella tuottivat lihaa ja lisäksi karhun, suden, ilveksen ja hirven taljoja, majavan, kärpän ja oravan nahkoja, sillä niihin aikoihin, jolloin suomalaiset tulivat noihin loppumattomiin laajoihin metsiin, niissä oli metsänriistaa runsaasti, ja varsinkin petoeläimiä oli suorastaan peloittavan runsaasti, ja varmaankin moni harhaileva suomalainen sai niitä vastaan taistellessaan surmansa häviten siten jäljettömiin.
Tais hallituksen taidon della Pressa ja suvussa jo Galigajon oli kultainen kahva sekä miekankannin. Jo suuri pylväs oli Kärpän, suuret Sacchettit, Giuochit, Gallit ja Fifantit, Baruccit, häpeilevät Chiaramontesit. Puu, josta polveutui Calfuccit, oli jo suuri, ja jo Arriguccit, Sizit valitut oli neuvos-istuimille. Oi, millaisina heidät näin, nyt syöstyt vuoks ylpeytensä!
Puhe siirtyi maanviljelysasioihin ja Juhaniin, kesämieheen, jonka ansiota töiden onnistuminen pääasiassa oli. Näin jutellessa päästiin kotiveräjälle, josta Auno nähtyään tulijat juosta huurotti avopäin ja avojaloin vastaan ja ennenkuin pääsi luoksekaan, huusi: No miten se kävi kärpän nylky, nahkan otto oravalta?
Minulla oli sydän kintaan peukalossa, että miten tässä hiljankin hitain käynee kärpän nylky, nahkan otto oravalta, kun se yhä vaan kyselee uusia selityksiä. Me seisottiin Marin kanssa, seisottiin yhä kuin tuomitut, ei haiskahdettu, katseltiin vaan toistensa silmiin kuin samasta rikoksesta syytettävät ja oli ikävä kuin mustilaisella kirkossa.
Tässä tuonnoin ostin savotan Eerikalta putelin viinaa, siitä meni kaksi jänestä vaikka on hän noita se Eerikka saattaa niin paljon ottaa viinasta". Liisakin muuten kulki isänsä Jussin kanssa ketunpyydössä, ja oli erittäin taitava kärpän pyytäjä. Niin kestit pidettiin ja ryypyt otettiin, kestisanatkin lausuttiin ja laulettiin.
Hyppäsin hypyn jaloilla, Kävin kärpän kämmenellä, Siistiä tavottaessa, Kunniata pyytäessä; Saanut en kurja kunniata, Raukk' en lempiä tavannut, Vaikka vuoret vierettäisin, Kalliot kaha panisin. Kun ma voisin vielä vuoen. Tuskaksi minun tulevi, Pakoksi minun panevi, Tätä orjana oloa, Vierasta kiven vetoa Kivi kiskoi harteheni Paasi paitani repäsi.
"En mä tuostana totellut, ko'in kuitenkin eleä, olla aina alla armon sekä nöyrä neuvottava; hyppäsin jänön jaloilla, kävin kärpän kämmenillä, panin turkan myöhän maata, nousin vaivaisen varahin. Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempeä tavannut, vaikka vuoret vierettäisin, kalliot kaha panisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät