Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Ja teidän luvallanne loppuu runo näin: Ei tiedä aikakirjat, Hän saiko muuttumaan Teollaan uljahalla Asiat Suomenmaan, Vaan hämmästyipä kyllä Läheisin maailmans, Karl Lagerborg, Toll marski Ja Piper kreivi kanss. Enempää ei hän virkkanut enkä minäkään. Näimme vielä Suomen pankin talon, Valtioarkiston, Säätytalon ja poikkesimme siitä vielä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talolle.
Nyt tietää hän, ett' työnsä hyvän seuraus tuo paha hänt' ei vahingoita, vaikka se turmelusta tuotti maailmalle. Ja se, min kaaren alapäässä näet, ol' Vilhelm, jonka surmaa maa se itkee, mi suree, että Karl ja Fredrik elää. Nyt tietää hän, kuink' kuningasta Luoja rakastaa oikeaa, ja hohtavalla hän hahmollaan sen kyllä ilmi tuokin.
Kamarineuvos toimitti hänelle heti parhaat piirustuksen ja rakennustaiteen opettajat, kamarineuvoksen rouva rupesi antamaan hänelle ruotsin ja ranskan tunteja, ja yhdessä he määräsivät hänelle nimeksi Karl Collin. Ja kumman nopeasti hän edistyi tuo uusi Karl Collin. Tutustuin häneen heti hänen tultuaan Helsinkiin ja usein kävelimme yhdessä puhellen hänen töistään.
Saapui syksyn sade-ilmat, vesivirrat loiskui, huoneissa oli hämärä, tiet likaa täynnä roiskui. Anja-rouva päivät poltti puita uunissansa. Ruukin herrat humaltuivat pikku puolellansa. Siellä asui sihteerit: Karl Johan Argillander, virkaheitto mittari, ja Nikodeemus Flander, kamreeriksi kutsuttu ja sivistynyt »civis», juridiikan juttuherra, tietoniekka tiivis.
Sinä et tahdo pitää minua kauemmin!... Sinä tahdot, että minä menisin tieheni, sanoi kreivi, ollen tekevinään lähtöä. Ei, en mistään hinnasta tahtoisi päästää sinua täältä! huudahti mustalaisnainen äänekkäästi ja posket hehkuvina. Oh! Sinä teet minut hulluksi ihastuksesta, sinä harvinainen olento! kirkaisi kreivi. Malta, Karl Gustaf ... minun sieluni on järkkynyt pohjiaan myöten.
Anna rupesi antamaan soittotunteja, sillä oppilaista ei ollut koskaan puutetta, ja sitäpaitsi hänestä aikaa myöten tuli suurien amerikalaisten ja europalaisten musiikkilehtien kirjeenvaihtaja. Eva maalasi ahkerasti itse, muun muassa von *Oerin*, *Suchodolskin* ja *Karl Bantzerin* johdolla, ja rupesi samalla saamaan sekä muotokuvatilauksia että oppilaita.
Pyysin anteeksi ja selitin oudonlaisen asiani niin lyhyesti ja selvästi kuin suinkin, vaan sain tehdä sen toistamiseen ennenkuin hän verkalleen nousi vuoteelta ja vastasi lakoonisesti: Minä olen Herman Vikberg. Istukaa! Minulla on kunnia tietää se. Tarkoitukseni on vaan kysyä, tunnetteko sattumalta sitä Karl Vikbergiä, joka on ollut Suomessa. En sattumaltakaan.
Sitten alkoi hän puhua jotakin politiikasta ja sanomalehdistä, niin että ukko aivan lämpeni; ja viimein tipahti asia esille aivan kuin sattumalta, ja ennenkuin puoli tuntia oli kulunut, oli hän hankkinut välskärin suostumuksen siihen, että niin hyvin hän itse ja isoäiti ja lapset kuin myöskin Karl Fredrik saisivat kaikkine kampsuineen tulla yliskamariin.
Rakas Karl Gustaf! virkkoi nyt Anna, katsoen kreiviin kyyneleisin silmin ja ristissä käsin; miksi tehdä pahaa pahemmaksi?... Eikö ole parasta tunnustaa kaikki? Mitä? sähähti kreivi, tunnustaa!... Mitä minun pitäisi tunnustaa?... Mutta, mutisi hän itsekseen, onko hän hullu, kun hän sinuttelee minua toisten kuullen?
Voinko luottaa sinuun? Ketä minä odottaisin, kun sinä olet luonani? Enkeli! huudahti kreivi, kiertäen käsivartensa hänen vyötäisilleen ja puristaen häntä itseään vasten, samalla etsien huulillaan hänen suutaan. Karl Gustaf! sanoi Anna, hiljaa irroittaen itsensä kreivin syleilystä ja väistäen hänen suudelmaansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät