Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. marraskuuta 2025
Sitte selveni hänelle että se oli jokellusta, paimenpoikien iloista jokellusta, josta hän usein oli kuullut kerrottavan, mutta jota nyt itse ensi kertaa joutui kuulemaan. Ja tuolla ne itse jokeltajatkin keinuivat toinen toisella, toinen toisella puolen tietä, vuoroin vastaten toisen lauluun. Toinin mieleen tulivat Suomen kesäillat, karjan kotiin paluu, lehmisavut ja valoisan valoisa Pohjolan yö.
Linnut, ajellen surisevia hyttyisparvia, livertelevät humisevassa kuusikossa ja käet kukkua helkyttävät lehtorinteillä. Jonkun kallion nyppylältä kajahtaa koivutorven eli paimen huilun soinnukas sävel ja karjan kellot säestävät sitä kilkatuksellaan. Ne ovat luonnon lapsien laulajaiset salon sydämessä.
Päivä on kaunis, kun aurinko tanssii kedolla ja työväki kulkee helmeilevin otsin ja loistavin silmin pihan poikki aterialle. Ja ilta on ihana, kun varjot pitenevät ja kotiinpalaavan karjan kellot kalkkavat metsänlaidassa. Mutta ei kuitenkaan mikään vedä yölle vertoja katsoppas, vasta silloin me löydämme oman itsemme.»
Nyt ollaan Suomessa, astutaan puron vartta, on siinä karjan ura, on Muurikin jälkiä ja merkkiä sekä savessa että saven päällä ja yht'äkkiä tie sitten avautuu, levahtaa esiin outo, ihmeellinen luminen vaara, josta, jos sinne nousisit, näkisit Italian. Tulen varmaankin sitä näkyä kaipaamaan, kun kerran taas käyskelen kotoisia metsäpolkuja.
Kun Lilja tätä kovasti ihmetteli, kertoi Mikko: Minä kun olin äitini lapsista vanhin, niin täytyi jo kahdeksanvuotiaana yksin olla karjan paimenessa laitumilla kuljettelemassa lehmiä ruokapaikasta toiseen. Siellä toukokuun ja kesäkuun pitkinä päivinä tuli miettineeksi jos jotakin. Nuori kieleni oli silloin taipuisa vaikka solmulle vedettäväksi.
Ja navetan haju sinne kulkeutuisikin karjan hoitajan mukana. Mutta ennenkun Siiri tuli ensi kerran käymään Vaaralassa, oli laitettava suuret kattolamput joka huoneeseen ja erittäin pöytälamput parasta lajia. Ne kun kerran laittaa hyvät, niin ne ovat sitten ikuiset.
Mutta äiti tekeytyi yhä ankarammaksi ja pyöristi silmänsä entistään pyöreämmiksi. Ja pupu luikahti hänen ohitsensa ja kyykki lyhyin potkuin pensaikkoon. Hänen järkivähänsä sanoi hänelle, että hän nyt on hyljätty ja että hän kärsii syyttömästi. Hän kulki nureilla mielin suoraan eteenpäin. Hän tuli karjan polulle, mutta ei seisahtunut katselemaan.
Mutta kun kiekon sai uros uupumaton Polypoites, mink' äkin silmuspään saa paimen koukerosauvan sinkoamaan ja se viuhahtaa yli kaittavan karjan, senp' yli kiistämön kiiti nyt kiekko, ja riemusi kansa. Nousivat urhokkaan Polypoiteen kumppanit silloin korjaten palkinnon tykö haaksien hankavalaitain. Kilvata ampujien hän nyt sinisuut pani kirveet, yksi- ja kaksterät, kumpiakin pani kymmenen rautaa.
Hyvä siin' on ollaksesi, armas aikaellaksesi kuuluvilla karjan kellon, luona tiukujen tirinän." Vaka vanha Väinämöinen jo tuli kotihin tuolta. Väki nuori noin sanovi, kansa kaunis lausutteli: "Minne saatit saalihisi, kunne ennätit eräsi? Lienet jäälle jättänynnä, uhkuhun upottanunna, suomutihin sortanunna, kaivanunna kankahasen."
Penttikin sai wuorostaan Ingalle kertoa, miten hän sattui paikalle tulemaan, mutta sen teki hän päällisin puolin, sillä hän ei saattanut hänelle sydämensä tuskaa selittää. Sillä wälin oli karja mennyt kuulumattomiin. "Woi, mitenkä lienee karjan laita? Sitä ei näy, ei kuulu, kyllä kaiketi karhu on kaatanut heidät kaikki", puhkesi Inka walituksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät