United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kaikki voivat nähdä, miten naaraskotka aina lensi pesäänsä, mutta ei kukaan voinut päästä sinne. Uros lenteli kylän päällä ja sieppasi välistä karitsan tai kilin, jopa kerran pienen lapsenkin, vieden kaikki ylös pesään; sen tähden oli seudussa elämä hyvin rauhaton, niin kauan kun kotkat saivat rauhassa pesiä tuolla ylhäällä.

Vaikka loppu maailman Käy jo lähemmäksi, Verivirta Karitsan Ei käy kylmemmäksi: Vielä voi se kirvoittaa Synnin kahlehista, Vieläkin se virvoittaa Mielen murehista. Virret muut ne vanhenee; Karitsaa vain yhä Uusin virsin kiittelee Herran Siion pyhä. Mailma katsoo oudoks tään, Kun ei ole nähnyt Eikä nähdä pyydäkkään, Mit' on Jesus tehnyt. Kiittäkäätte Karitsaa Kaikki uskovaiset!

Jos käsittäisit: Jumala Lahjoitti rakkahimman Poikansa; Isän helmasta Hän tuli, kallihimman Toi lahjan: ijankaikkisen Elämän syntiselle, Jok' uskoo, ottaa vastahan, Antauu Kristukselle. Tää kirkas lähde elämän Avattu jokaiselle. Nyt Poika sielun itkevän Vie Isän sydämmelle; Ja kaikki synnit annetaan Armosta anteheksi Ja synnytetään uudestaan Karitsan kaltaiseksi.

Vaikka Hän vihaa syntiä, niinkuin rakkaus aina kammoo itsekkäisyyttä, elämä kuolemaa, ja puhtaus turmellusta, rakastaa Hän minua itsekästä, turmeltunutta, synneissä kuollutta. Hän antaa minun tähteni Poikansa, Ainosyntyisen; Hän vastaan-ottaa minun tähteni Poikansa, puhtaan Karitsan; Hän antaa minulle anteeksi; vapauttaa minut; Hän tahtoo tehdä minut puhtaaksi. Tämä ajatus valloitti minut.

Te'e uudeks' ihmiseksi, Herra, minut kokonaan, Syntisille autuudeksi Tahdon sitten kautta maan Elämällä, sanallani Nimeäsi tunnustaa, Työni kaikki iloksesi, Herra, Sulle omistaa! Jesuksen veren kautta Ja kuollon katkeran Sovinto-uhrin pyhän Jumalan Karitsan Ann' armost' anteheksi Kaikki mun syntini, Kuvasi kaltaiseksi Uudista sieluni! Golgathalla. Miksi ilma pimeneepi?

Yht'äkkiä muuttui kuva aivan toiseksi. Hän näki Helenan ratsastamassa "keukburia", jota hän oli niin usein nähnyt aroilla Mervin luona. Nuori tyttö, puettuna koko itämaiseen komeuteensa, ratsastaa pois, jäljessä hänen ihailijansa: ken ensinnä saa häneltä riistetyksi hunnun tai karitsan, jota hän pitää sylissään, se tulee hänen puolisoksensa.

"Rauha olkoon sinulle, sinä Karitsan uskollinen palvelija. Niin! Me saamme kyllä antaa anteeksi vääryydet, jotka itse olemme kärsineet, mutta kenellä on lupa antaa anteeksi Jumalaa kohtaan tehdyt rikokset?

Tahdot muuttaa sydämmen: Joudu siis, oi Jeesuinen; Sulje meiltä synnin tie, Seuraas vie! Keväällä 1879. N:o 455. Nyt Herran huvitarhaan Ma saatoin rakkahan. Saat siellä suojan parhaan Myrskyiltä maailman, Saat kirkkaan päivän lailla Ylistää Jumalaa Ja laulaa valon mailla Karitsan kunniaa.

"Annappas syynätä talos!" "Tee se!" "Sinustako alotan?" "Alota vain!" "No, niinpä siis, jos katruni on teillä, kuulukoon määkinä kohta". Ja samassa parahti lapsi kehdossa aivan karitsan äänellä. "Herra Jesta!" sanoi Kreeta, ja oli olevinaan hämillänsä. "Aha sinä, varas, sinulla minun karitsani onkin", ilveili Olli.

"No hyvä, sitten sanon sulle, että minulla on hiukan omantunnon vaivaa tuosta lempiseikasta. Muistatko, kun me hullulla päällä kerta läksimme Klemetti-isän saarnaa kuulemaan taikka oikeastaan tuota kaunista väärä-uskolaista katselemaan kuinka se munkki niin liikuttavilla sanoilla kuin runoniekka puhui rikkaasta miehestä, joka ottaa pois köyhän miehen ainoan karitsan".