Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Hän sanoi mulle "minuun vaan Sa luota turvallisna; Ma omas olen kokonaan Ja pysyn uskollisna; Min' olen sun, sin' olet mun, Mun tieni ovat myöskin sun, Meit' eroita ei kenkään." "Vereni minä vuodatin Ja elämäni annoin; Sun eesstäs' kaikki kärsinkin Ja kaikki vaivat kannoin. Ja syyttömänä kuolemaan Ma lähdin synteis' tähden vaan, Jott' autuuden sä saisit."
Kun olin jo mielestäni liiaksikin ajellut sinä päiwänä hewosellani, päätin olla talossa yötä. Menin siis sille puolelle, jossa talon wäki näytti asuwan, ja pyysin yösijaa, jonka perheentuwassa olewa renki kohta lupasikin. Kannoin siis kaikki kapineeni huoneeseen. Heti sisään tultuani weti talonwäen ja erittäinkin isännän käytös huomioni puoleensa.
Lapsesi löysin minä kätkyeessä jääkappaleelta Isonkosken luona viime vuonna joulunaattona hämärissä. Kätkyeen viskasin pois, mutta lapsen kannoin povellani kotiini, siitä lähtein on se ollut minun luonani ja nyt tänäpänä tuon sen sinulle, ja tuossa se seisoo, niin totta kuin Jumala minua viimeisellä hetkelläni auttakoon!"
Vielä mitä, sanoi Hinkki, meidän kapteenia ne uskovat. Kas vaan sitä äpärää! sanoi vaari, ja lisäsi: Turhaan, turhaan minä sen likan sarkasäkissä maailmalle kannoin!
Tuskin oli hän siihen silmänsä luonut, kun hän päästi kipeän parahduksen ja kaatui pyörtyneenä lattialle. 'Herra Jumala! Mikä sinulle nyt tuli? huudahdin minä ja riensin häntä auttamaan. Minä kannoin hänet sohwalle ja koin häntä wirwoittaakseni tehdä minkä woin. Onneksi ei hän ollut kauwan tunnottomuuden tilassa, ennenkun hän rupesi silmiänsä aukomaan.
"Kellen muulle kun sinulle, Kun hyvälle konsanaki." Vein mä kaunoni tupahan, Asettelin pöyän päähän, Syötin, juotin kylläseksi, Apatin alanenäksi, Otin kaunon selkähäni, Kannoin kaunoni pihalle, Vein tuota vesipolulle. Tuli sirkka, söi se silmän, Tuli torakka, toisen kaivoi, Sääski särpi kuivillehen, Vesilintu vei peräti.
Tuon lauseen kuultuani, katosiwat professori ja loistawa tulewaisuus näkö= ja ajatuspiiristäni, niinkuin kaste maahan, eikä niitä ole sittemmin näkynyt, ei kuulunut; apeaksi, synkäksi jäi nyt miehen mieli. Ei yksikään woi käsittää sitä murhetta ja tuskaa, jota minä sydämessäni nyt kannoin.
Ikäänkuin tuntien sisällistä tarvetta puolustaa luonnonlakia lykkäsin aseen vaakasuoraan asentoon, kyykistyin, tein liikkeen muka nostaakseni kanuunan olalleni, ja kaamea tunne! näin itseni seisomassa katolla kanuuna olallani. Se oli irtaantunut lavetistaan ja minä kannoin sitä olallani.
Minun sydämeni oli ollut hänen, ja rakkaus oli painunut minun sieluuni hänen kuvanaan, niin ettei rakkaudella minun mielessäni muuta muotoa ollutkaan. Ja kun minä sitte rakastin toisen kerran ja kannoin esikoistamme, niin ... sinä Jumala tiedät kaikki, minun ajatukseni ja mielialani.
Saanko minä saman palkkion siitä, että kannoin heidän kuormansa? Kyllä. Kun he pääsevät perille, saat olla heidän hyvänä, riemuitsevana omanatuntonaan. Sinä uskot siis, että he pääsevät vielä kerran sisälle sinne? Epäilemättä. Mutta sitä ennen on heidän yhteisestä valtatiestä erottava. Minne se vie sitten? Se vain kiertää Totuuden kaupunkia. Aina yhtä pitkän matkan päässä siitä? Niin.
Päivän Sana
Muut Etsivät