Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Ennen oli hän leikitellyt lapsen kanssa, iloinnut hänen edistyksestänsä, oli oikein tieteellisellä innolla seurannut hänen sielunsa kehkeämistä ja kun hän erkani niistä, tunsi kamreeri syvemmin mitä hän oli kadottanut, juuri sentähden että hän tahtoi olla mies ja heittää pois surun.
Kyllä minä sen itse toimitan, koska kerta lupasin. Odota nyt sitten tuossa vähäisen, senkin riepu! Kamreeri. Hilma. Onni. KAMREERI. No, olenpa saanut kuulla tänään, olenpa saanut kuulla, se on vissi! Puh, puh sentään, tätä elämää! ONNI. Täti on huonolla tuulella tänään, he he he! KAMREERI. Niin on, veliseni, niin on.
Isäntäväen kiellosta huolimatta kaivoi kukin vieraista taskustaan markan ja heitti pöydälle ja kiirehti Aunoa ja Sikriä hyvästelemään. Ja kohta nähtiin valkolakkisia nuoria miehiä ja valkolakkisia neitejä rinnakkain parikkaina, jälkimäisenä parina harmaahattuinen kamreeri ja tummapäähineinen rouva, kävellä heilottavan alasmäkeen painuvaa kirkonkylälle vievää tietä.
ROUVA. Eikö vaarallisia? Mutta jos hän kuolee, niin joudut elinkautiseksi vangiksi. KAMREERI. Jos hän kuolee? ROUVA. Niin, pää kuuluu olevan vioitettu. KAMREERI. No, jos hänellä on jotakin kipua päässään, niin kyllä se on kohmelo niinkuin minullakin; sillä en suinkaan minä ROUVA. Kalle, Kalle, älä puhu noin kevytmielisesti!
Joku oli kertonut hänelle että Kalle Petter Johansson aikoisi luovuttaa omaisuutensa velkojilleen ja nyt hän heti tuli siitä niin levottomaksi että juoksi Kalle Petteriltä kysymään onko tuossa huhussa perää. Minä kyllä kielsin, mutta hän meni vaan. Onko kamreeri kuullut siitä mitään? LUNDSTR
"Mieheni on ollut maalla muutamia päiviä eikä muistanut syntymäpäiväänsä, ennenkuin minä hänelle siitä huomautin ja mainitsin, että minä tavallisuuden mukaan kutsuin muutamia ystäviä. Se onkin tärkeä päivä, mieheni täyttää kuusikymmentä vuotta." "Siltä ei hän todellakaan vielä näytä." "Kamreeri on tavattoman notkea iällensä; minä olisin arvannut viidenkymmenen vanhaksi." "Niin, tuskin siksi."
Mitä nyt on tapahtunut? REETTA. Eipä juuri mitään erityistä. Rouva vain pitää siitä niin kauheata elämää, kun kamreeri eilen oli seurahuoneella lystäilemässä ja tuli kotiin niin myöhään. Hän äyskii ja räiskii jokaiselle, ettei tiedä, kuinka olla ja liikkua. ONNI. Mitä hiiessä? Oliko ukko eilen viftillä? Sepä ei juuri usein tapahdu. REETTA. Ei, mutta kyllä hän tällä kertaa olikin aika tellukassa.
KAMREERI. Ei mikään, mamma tässä vain poliisia puhutteli. Mikä merimies se on, josta sinä ? ROUVA. Mikäkö merimies? Seisoohan koko juttu sanomalehdessä ja tunnustithan sinä juuri itse KAMREERI. Tunnustinko? Mutta viskaaliahan minä tarkoitin, mamma, viskaalia. ROUVA (epäillen): Viskaalia?
Sittenhän ne nauraisivat minulle vielä enemmän. ONNI. Mutta tuossa tapauksessahan ei ole muuta jäljellä kuin ilmoittaa kaikki tädille. Milloinka ne tulevat? KAMREERI. Kello kaksitoistahan se oli puhe kahden tunnin perästä. Ei, minulla onkin toinen tuuma. ONNI. No, antakaapas kuulua!
"Miksi siis kamreeri kuolinpäivänänsä minua esitteli?" "Niin, kuulkaapas: hän tutki elämäänsä ja huomasi ainoastaan kaksi, te ja eräs toinen, joille hän oli saattanut murheellisen hetken. Hän käski minun anomaan teiltä anteeksi hänen rukouksensa tähden." "Oi! sitä en milloinkaan ajatellut; minä älysin itse miten tyhmästi ja tunteettomasti silloin käyttäytyin.
Päivän Sana
Muut Etsivät