Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Te tiedätte ehkä, että minäkin tavallani olen intresseerattu tuosta yhtiöstä... En, sitä en ole tiennyt, sanoi Antti vilpittömästi. Eihän herra kamreerilla suinkaan ole siinä osakkeita? Onpa niinkin, onpa niinkin, muhoili ukko. Eikä olekaan vähän, vaan noin satakunta. Antti hämmästyi. Tiedettiin, ettei vanha kamreeri Jäkälä yleensä kevytmielisesti rahojaan sijoittanut.
Auno kiersi kätensä tytön kaulaan ja sanoi ystävällisesti: No sano nyt, lähdetkö vai et. Siellä kyllä ei ole Pekkilän akasta pelkoa. Sikri käänsi päänsä Aunoon päin ja sanoi tuskin kuuluvasti: Lähden. Aikoo tämä lähteä, ilmoitti Auno hymyillen. No meiltä ei tule Pekkilän ukko eikä akka hakemaan tyttöä, sanoi kamreeri jäykästi. Ei tule. Ei tule, toisti rouvakin.
Löydettyään paperin vei kamreeri sen saliin ja ojensi sen Linnaselle jäykästi kumartaen kenties ei kuitenkaan niin jäykästi kuin äsken. Se on 2,000 markkaa. Pyydän hyväntahtoisesti laskemaan korot summalle ... korot ja korkojen korot kuluneelta ajalta.
Hän juoksi, hän puuhasi, hän käytti puhelinta ja ihmiset luottivat häneen, sillä olihan hän tunnettu pankkikyky ja hän osasi esittää asiansa sekä vakaumuksella että innostuksella. Mahdollisesti teki myös kamreeri Jäkälän nimi vaikutuksensa.
Hiljaa hiipi hän matoilla peitettyjä rappuja ylöspäin kamreerin kerrokseen, kolmannessa kerroksessa; sillä toisessa asui hyyryläisiä, kuin kamreeri piti terveellisempänä asua ylempänä ja oli itse valinnut sen paikan. Hän huokasi syvästi ja tunsi tuskan koko ruumistansa vapisuttavana; vihdoin naputti hän ovelle. "Astukaa sisään!" kuului miehen ääni.
ONNI. Niin, se on hyvin tärkeätä, sillä hän voi muuten luulla, että minä loukkaannuin tuosta . No no, sama se, mitä pääasia on vain, että hän saa tietää, että heti tulen takaisin KAMREERI. No, ole huoleti, kyllä minä ONNI. Niin kaikessa salaisuudessa minä sedälle voin ilmoittaa, että minulla on hänelle pieni lahja tuommoinen vaatimaton ja yksinkertainen vain.
ROUVA. Kuulepas, Kalle! Katsohan minua silmiin! KAMREERI. No, mitä joutavia! ROUVA. Katsopas nyt vaan! ROUVA. Hm! Ei sinulle vain liene tapahtunut jotakin eilen? KAMREERI. Tapahtunut? Kuinka niin? ROUVA. Katso paremmin! Sano, oletko sinä rehellisesti kertonut minulle kaikki tuosta eilisestä ! Sinä häpäiset itsesi, Emma. Mitä Onni kaikesta ajattelee?
"Mutta sitä ei hyväksytä," hymyili luutnantti. "Pappa saa tietää että minun pitäisi esittelemän Jemtlannin morsianta, päässä leveän isoja kukkakimppuja". "Vai niin, vai niin. Mutta mitä sanotte Florasta?... Flora, kukkajumalatar," virkkoi kamreeri; "sen minä olen miettinyt Annettelle." "Aivan oikein," sanoi Hjalmar, "aivan oikein."
AMELIE. Niin, me ajattelimme että kun meidän kumminkin joskus pitää nähdä luonamme muutamia parhaimpia ystäviämme, kaikessa vaatimattomuudessa vaan, sen vakuutan, niin meneehän tuo julistaminen samassa, vaikka minun mielestäni sitä vielä olisi voinut lykätä tuonnemmaksikin. Olkaa hyvä, enemmän näitä keksiä, herra kamreeri. Te olette tänään niin totinen, herra Jung.
Olisipa melkeen luullut, että joskus olisi maailma ollut hukkumaisillaan, jonka pelasti kamreeri Miller, että valta-istuin ja alttari oli kukistumisen vaarassa, ja hän ne jälleen vahvisti; sanalla sanoen, kamreeri pyyhki silmiään punaisella silkkiliinallansa ja sanoi naapurillensa: "Se on ylen paljon, se on ylen paljon!" jotka eivät mitään väitelleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät