Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Nyt kuuli ukko klaverin kieliltä säveleitä kuluneelta ajalta: muiston kuplia muiston värinvaihtehissa; sieltäpä kuului mummon sukkalaulu: "Se oli kelpo naikkonen, Joka ensiksi kutoi sukkasen!" Sieltä kuului laulu, jota talon vanha piika oli laulellut hänelle pienenä: "On monta mutkaa tiellä Sen täällä käytävää, Mi nuori ompi vielä Ja vähän ymmärtää".
Kertomus Gabriellen ja hänen rakkaudestaan, jota koristi suuremmassa tahi vähemmässä määrässä keksityt tapaukset kuluneelta kesältä, loi hänen ympärilleen romantillisen hohteen, jota hänellä ei ennen ollut. Siksi olivatkin sekä hänen saarnansa että hän itse mitä innokkaimpain selitysten ja tarkimpain tutkimusten esineenä.
Samassa muisti hän, että Liisankin syysjakku oli eilen näyttänyt jonkun verran kuluneelta. Myöskin Liisa ansaitsi uuden jakun. Tottahan heidän varojensa täytyi vielä riittää ainakin siihen, että he kävivät siististi puettuina. Ja elleivät riittäneet, täytyi hankkia uusia! Eihän sopinut kiertää maailmaa kerjäläisinä.
Saan siis ensiksi kysyä herroilta: aletaanko, niinkuin tässä on ehdotettu, alusta? Aletaan. Tehdäänkö aapinen, kuva-aapinen? Tehdään. Ja kuvat tilataan Saksasta? Saksasta. Puheenjohtaja iski kurikan pöytään ja pyyhkäisi hien paljaaksi kuluneelta päälaeltaan. Vihoviimeinkin oli siis tehty päätös, ja tuntuipa oikein kepeältä, kun tuo vaikea alku oli saatu meneilleen.
Löydettyään paperin vei kamreeri sen saliin ja ojensi sen Linnaselle jäykästi kumartaen kenties ei kuitenkaan niin jäykästi kuin äsken. Se on 2,000 markkaa. Pyydän hyväntahtoisesti laskemaan korot summalle ... korot ja korkojen korot kuluneelta ajalta.
Se ja se oli ollut sitä siihen kiinnittämässä ... kauankohan nyt kestänee?... Tuo muuan tuossa näytti jo kovin kuluneelta; vaan saattoi se vielä jonkun aikaa kestää, minkähän kestäisikään ... puolen vuotta tai vähän päällekin... Kestipä tuo, minkä kestikin ... irtauttaa se siitä kuitenkin pitää; aluspölkyt näkyvät jo mätänevän, sen sanoi Ville, se Huttulan talon menneentalvinen vesimies.
Kaunis ja miellyttävä hän oli niinkuin ennenkin, piirteet yhtä hienot ja nuo silmät melkein vielä suuremmat kuin ennen. Tukka oli sama, musta ja hiukan kähertynyt. Mutta hän näytti tyynemmältä, heikontuneelta ja kenties hiukan kuluneelta ja surumieliseltäkin noin vilahdukselta, kun ei puhunut. Hän ei nauranut ääneensä, vaan ainoastaan otsallaan ja silmillään.
Päivän Sana
Muut Etsivät