Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 31. lokakuuta 2025


Mutta jos hän kysyy, milloinka hän saa tulla takaisin? KAMREERI. Niin sano, että vähän myöhemmin, sillä määrätyllä ajalla kyllä hän tietää. Mutta joudu, ettei hän ennätä tulla sisään. Joudu, joudu hiiessä! REETTA. Kyllä, kyllä. No, mikä nyt ukkoa vaivaa? HILMA. Mutta mitä ihmeessä pappa noin viskaalia pelkää? Sinun hyvä ystäväsi! KAMREERI. Pelkään! Kuka on sanonut, että minä häntä pelkään?

"Suokaa siis anteeksi; minä olen muutoin aina arvellut että sellainen puku luonnistuu teille aivan hyvin vaatetushuvissa. Muutoin voitte te..." "Vai niin, täällä ollaan hartaissa keskusteluissa", keskeytti kamreeri, joka lähestyi. "Niin, minä tiedän mistä kysymys; sillä Annette on puhunut mammalle, että te olette luvanneet auttaa häntä keksimään jotain ihan uutta".

KAMREERI. Minä en virkakaan mammalle mitään, ennenkuin vieraat ovat täällä, silloin on hänen myöhäistä enää ruveta panemaan vastaan. No, mitä siihen sanot, veliseni? ONNI. Eipä hullumpaa! Setä aikoo tehdä tuommoisen äkkiarvaamattoman rynnäkön, huomaan minä. KAMREERI. Juuri niin.

ROUVA. No, olkoon nyt tuon asian laita kuinka tahansa, niin se on kummallista, että oudot ihmiset . No, niistä sanoistako sinä sitten häntä tyrkkäsit, onneton? KAMREERI. Niin tein kun teinkin. ROUVA. Etkä yhtään ajatellut seurauksia, niitä hirveitä seurauksia? KAMREERI. Kuka sitä nyt tuossa silmänräpäyksessä semmoista ehtii ajatella? Eikä ne seuraukset niin vaarallisia taida ollakaan.

"Mutta se on kuitenkin surettavaa", sanoi kamreeri, joka ei milloinkaan taitanut ajatella pientä tyttöänsä, sielussansa kipua tuntematta; vaan se tuli siitä, ettei hän totellut tunteitansa.

"Sinä olet tyytyväinen kohtaloosi, armas Annette". "Olen niinkin, tietysti minä olen tyytyväinen, mamma... Hyvä mamma, ette saa luulla minua tyytymättömäksi". "Sinä olit kenties loistavin koko pidoissa; olipa tosiaankin hauska nähdä miten perhoiset kieppuivat meidän pikku ruusun ympärillä", sanoi kamreeri ylenmääräisessä isän ilossansa. "Minun ympärilläni, pappa kulta!

Minkä? kysyi Soisalo, hänkin leikillä ääntään alentaen. Kas vain, miten avomieliseksi sinä olet tullut! Seinillä on korvat. No niin...? Kamreeri Jäkälä on jo ostanut sata osaketta. Soisalo vihelsi, eikä se tällä kertaa enää aivan leikkiä ollut. Todella? Niin totta kuin sinä istut siinä. Luuletko minun muuten lähteneen hulluttelemaan? Soisalo sytytti savukkeen.

Ja sitten viimeiseksi ja pääasiallisesti semmoinen lihapalanen, joka sopii paahtopaistiksi, sillä se on helposti valmistettavaa ruokaa, ja siitä kaikki pitävät. ONNI. Niin, ja täti paistaakin sitä niin mainiosti. Mutta kuinka paljon? KAMREERI. No, pyydä nyt noin puoli leiviskää, totta kai se on kylliksi? ONNI. Jaa-a, en tiedä oikein KAMREERI. No, ota sitten leiviskä, ettei lopu kesken.

KAMREERI. Niin, väittivät näet, etten muka ole herra talossani, että olen tohvelin alla ja muuta semmoista, josta hiukan suutuin. Ja kun sitten tulin tyrkänneeksi viskaalia rintaa vastaan, hän kun oli pahin kaikista, niin siitäkös sitten melu nousi! ONNI. Ha ha, vai niin!

KAMREERI. Niin, istu nyt, niin kerron sen sinulle. Hoh hoo! ONNI. Minä olen todellakin utelias. KAMREERI. Niinkuin tässä jo kuulit, niin olin minä eilen illalla Rouva. Kamreeri. Onni. KAMREERI. Viskaali? Kyllä. Taisihan tuo olla tuolla ulkona. ROUVA. No, mitä varten sinä et ottanut häntä vastaan? Sepä kummallista! KAMREERI. Mitäkö varten? No, kun minä nyt olin niin väsyksissä, niin en tahtonut

Päivän Sana

elävimmillään

Muut Etsivät