Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
KAMREERI. Huusivat, että tämä oli ihmisrääkkäämistä ja että siitä tulee käräjäasia, ja eläintohtori, joka myöskin oli saapuvilla, koputti viskaalia rintaan ja määräsi että sinne pitäisi panna jotakin laastaria, ja kun pormestari siksi ehdotteli hienot aamiaiset kaikille läsnäolijoille, niin ei ollut minulla muuta neuvoa, kuin myöntää vaan.
Tuota liikettä on yleensä pidetty jo kuolemaantuomittuna, eikä se eläisi enää hetkeäkään, ilman johtokunnan jäsenten yksityisiä ponnistuksia. Tiedän, tiedän, puheli vanha kamreeri. Mutta sen täytyy onnistua! Liike on vain saatava käyntiin, asiat järjestykseen... Kyllä, kyllä, myönsi Antti. Mutta kaikki riippuu siitä, kuka sen tekee!
"Ei, herra kamreeri, niin ei hän milloinkaan ollut," virkkoi rouva arvoisasti; "mutta sellainen kun hän oli, ei silmänräpäykseksikään ole tullut mieleeni hävetä häntä, sillä hän oli minun mieheni, hän, jolle olin luvannut rakkautta myötä- ja vastoinkäymisessä." Katteinin rouva meni pois niiaten. "Eikö ole suupalttia kansaa, tuo väki?
Minä en ota häntä vastaan. Seisokoon siellä, kunnes menee. Kamreeri aikoi painaa oven kiinni, kun näki saliin tulevan pikku poikansa, menossa ulos, tervehtivän vierasta, iskevän kantapäänsä yhteen ja kumartavan, niinkuin hänet oli opetettu. Haluatteko tavata isääni? Minut on jo ilmoitettu, luulen. Vai niin, hän tulee kai pian, tehkää hyvin ja istukaa. Poika kuului menevän.
ROUVA. Hän sanoi minua ihmiseksi! Hän on sekaisin! Kamreeri. Rouva. Joko ne hirviöt ? ROUVA. Kalle, sinä laiminlyöt velvollisuutesi. Sinä olet unohtanut, tykkänään unhottanut, mitä pappi meille sanoi, kun seisoimme alttarin edessä: että miehen on kunnioittaminen ja rakastaminen vaimoansa sekä myötä- että vastoinkäymisessä. KAMREERI. Mutta olenhan minä, tietääkseni
Ai, ai, sanoi ukko, se on vaarallinen ajatus! Kehoittaisin herra johtajaa siitä ajoissa luopumaan. Luopumaan? ihmetteli Antti. Miksi? Katsooko herra kamreeri, että liiaksi laajennamme liikettä vai...? En, en mitään senkaltaista, pudisti ukko päätään. Mutta siinä on kuitenkin eräs niksi. Mikä niksi? Pyydän, että herra johtaja itse ottaa selvän siitä.
Harmistuneena siitä, että häntä näin tärkeällä hetkellä häirittiin, hän käännähti ja etsi jotenkin tiukalla katseella tuntematonta vihollistaan. Mutta samassa silmänräpäyksessä hän nousi ylös kunnioittavasti. Olihan se itse vanha kamreeri Jäkälä, joka ystävällisesti, melkein liian ystävällisesti hymyillen seisoi siinä hänen vierellään.
Mutta tämä on ainoastaan meidän kesken, pankaa se mieleenne! KAMREERI. Pieni lahja! No, mitä varten? ONNI. Kyllä minä sen teille jäljestäpäin selitän. No, hyvästi sitten, jos ei ole muuta ! KAMREERI. Ei minun tietääkseni, mutta varo vain ettei mamma sinua näe, kun takaisin tulet, varo kaikin mokomin, sillä ONNI. Koetan parastani. Ajöö so lenge!
KAMREERI. Niin, niin, minä myönnän, minä myönnän; mutta katsohan, Onni on täällä älä nyt vieraitten läsnäollessa rupea ROUVA. Ei se mitään tee päivää! Hyvä on, että hänkin saa sen kuulla. Ja pitäisihän sinun, ymmärtäväisen miehen, nyt sen verran tietää, mitä kestät, mitä et. Mutta ei, aina vain sama juttu. Ja mitä varten sinä sitten pidät velvollisuutenasi juoda yhtä paljon kuin muut ratit.
HILMA. Näinhän minä että oikein säpsähdit, kun Mene paikalla kamariisi eläkä tuossa tuhmuuksia lörpöttele! Kunhan pappa parka ei vain olisi joutunut ikävyyksiin. Kamreeri, Onni. ONNI. Mutta suokaa anteeksi, setä! Mitä te oikeastaan viskaalia noin ? KAMREERI. Niin, se on juuri sitä, josta tahtoisin puhua sinun kanssasi. Sillä tiedä, veliseni, nyt on piru merrassa! ONNI. No? Mitä nyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät