Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
En häpeä tunnustaa, että kaikkia korkeita paikkoja kammon; ne huimaavat aivoni, tekevät minut sairaaksi ja avuttomaksi sekä herättävät kauhistavan halun loiskata alas ja niin jouduttaa kohtaloa, joka tuntuu välttämättömältä.
He olivat vihdoin kahden aukealla riihimäellä, suurten hirsikasojen keskellä. Keskitalon hetki oli tullut. Mutta silloin hänet valtasi äkkiä sellainen pelko, että hän rupesi vapisemaan. Se oli Uutelan kädessä välähtelevä kirves, joka tämän kammon synnytti. »Täällä voi tapahtua vaikka miesmurha!» ajatteli hän. »Sisällä on se tehtävä.»
Ymmärsin pelon ja kammon alku-uskontojen yksinkertaiset opit, jotka vaativat suin päin maahan heittäytymään suuremman edessä. Samalla oli kuin olisi pitänyt alkaa hokea jotakin, ei rukousta, vaan lepytysloihtua: »suostuos suuri jumala, viihtyös vihainen valta...» tai jotakin semmoista.
Tieto siitä, että hän oli kaikkien muiden ihmisten inhon ja kammon esineenä, lisäsi hänen tuskiaan. Ainoastaan jaloimmat ihmiset voivat hänelle osottaa jonkimmoista sääliä, mutta mitään ihmisarvoa ei hän voinut nauttia kenenkään muiden ihmisten, enempi kuin omissakaan silmissään. Sen hän voi mielestään selvään lukea kaikkein ihmisten omituisista salaperäisistä katseista.
Mik' elämässä lohduksi, kun olen Yljältä kuollut? PISANIO. Jos on mieleen hovi. IMOGEN. Ei hovi, eikä isä, ei; ei myöskään Tuo raaka, pöyhkä, tyhmä tyhjikkö, Tuo Cloten, jonka kosintaa niin kammon Kuin piiritystä. PISANIO. Jättämällä hovin Te saatte maankin jättää. IMOGEN. Entä sitten? Britanniassako vain on aurinkoa? Britanniassako yksin päivää, yötä?
Tuossa kun näen sinua, Veljesvainojen verestä Kasvaneena, kauheana, Hillitönnä, hurjamiellä, Niin vapisen vainotöitä, Kammon kaikkia sotia. Kenties sortuisit sodassa.
Nimismies kirjoitti muutaman sanan pöytäkirjaan, katsahti ikkunasta ulos tietä myöten tulla kupeltavia ihmisiä, jotka lystin ja kammon sekainen aavistus povissaan riensivät katsomaan sitä ihmettä, kun Anttia lähdetään raudoissa viemään linnaan. Ja jospa senkin saisi nähdä, kun sitä vangitaan. Kääntyi hän sitten huoneelle päin ja kysyi: »Mitäs Uusi Hellberg osaa nyt sanoa?»
Uhria vaatinut en luoduiltain omilt' oisi ma itsellein, kuten oot sa. Kylmä ja korskea Zeus, luotujes kerjuri oot! Kuoleman kammon maailmas ovenvartijaks teit sa, jott' eivät pakohon pääsisi oikkujas sun luomasi, sillä he orjuudessakin tuntevat, että tyhjyyskin enemp' on kuin sinun maailmas. Suuremman, ihanamman oisin ma maailman luonut kuin sinun maailmas, kuin sinun luomasi on.
Ja hän tunsi tuskan, kammon, ja hän lauloi uudellensa: Voima täss' ei paljon auta, usko auttaa enemmän. Tehköön, kell' on eessä hauta, tilin kanssa elämän. Yksin seison Suomen suossa, laulun valtaa vartioin, itse synnin syvän vuossa immen kuvaa ihannoin. En ma tiedä, koska kuolen. Totta toinen jatkaa työn. Tuolla puolen riemun, huolen seison, laulan sekä lyön.
Päivän Sana
Muut Etsivät