United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun miehiä astui akkunan ohi raskain askelin ja kumaraharteisina, eväsvasu kainalossa ja toisessa kädessä auringonpaisteessa välähtelevä kannu, niin tuntui hänestä, kuin olisi niilläkin ollut mahdottoman hauska ja ainoastaan hauskuudesta työhön menneet.
Silloin rohkeni hän ensimmäisen kerran katsahtaa korkeuteen ylös, ja hetken päästä huomasi hän ihmeellisen valon, joka lentävänä tähtenä näkyi häntä lähestyvän kaukaisista avaruuksista. Mutta jota lähemmäs tämä valo häntä ehti, sitä enemmin muutti se muotoansa. Eikä ollutkaan se mikään lentävä tähti; vaan kirkastettu nuorukainen, välähtelevä miekka kädessä.
He olivat vihdoin kahden aukealla riihimäellä, suurten hirsikasojen keskellä. Keskitalon hetki oli tullut. Mutta silloin hänet valtasi äkkiä sellainen pelko, että hän rupesi vapisemaan. Se oli Uutelan kädessä välähtelevä kirves, joka tämän kammon synnytti. »Täällä voi tapahtua vaikka miesmurha!» ajatteli hän. »Sisällä on se tehtävä.»
Sillä kun Totila antoi hyökkäysmerkin, näytti kuin lumivyöry olisi lähtenyt rinnettä pitkin pelästyneiden armenialaisten päälle. Myrskytuulen tavoin välähtelevä, korskuva ja jymisevä joukko kiiti eteenpäin. Ennenkuin armenialaisten ensimmäinen rivi oli ehtinyt kohottaa keihäänsä, pistivät gootit pitkillä keihäillään sen miehet suojattomalta puolelta kuoliaiksi. Ne lakaistiin pois jäljettömästi.
Välähtelevä, kirkas, kiiltävä hopeameri, joka oli liikkunut nuotassa, oli hänen ärsytetyssä helposti kiihtyvässä mielikuvituksessaan levinnyt laajalle oli hänen nuottansa liikkuvan seinämän tulevaisuuteen, jossa hänen vaan tarvitsi seista haavi kädessä ja ammentaa rikkautta ... harjoittaa kalastusta suuressa määrässä, lunastaa takaisin Hammernäs kaikkine viisineneljättä taloineen ja torppineen!...
Etäällä kaakossa näkyy Gilead'in vuori sekä Gilboan selänne toisella puolella Jordania, joka suikerrellen kuin käärme rientää Kuollutta merta kohti. Pohjoisessa nähdään osa Genezaretin merta ja vielä tuonnempana suuren Hermonin hopealle välähtelevä lumikukkula. Ja vielä kauvempana haamottaa ihanan Libanonin uhkea vuorijono.
Silloin veti Olli esille silkin ja sormuksen ja ojensi ne Leenalle. "Kiitoksia!" sanoi Leena, "Ai kuinka kauniita! Niin ihmeen kauniita!" "Mutta todellakin kauniita!" toisti isäntäkin. "Kyllä ne ovatkin!" sanoi Olli naurahdellen. Leena pani sormuksen sormeensa ja silkin päähänsä ja niin välähtelevä oli tuo silkki. Ihmeesti se Leenaa sievisti.