Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Vaikka hänen isänsä oli rikas, eivät semmoiset kalleudet koskaan olleet eksyneet hänen taloonsa, ja mitä raa'at talonpojat sitten niillä tekisivätkään. Koko elin-aikanansa hän ei ollut semmoista nähnyt, mielestänsä rukki jo oli ollut hyvinkin hienonlainen kapine hänen viikatteittensa ja haravainsa rinnalla.
Sen jälkeen he asettuivat entisille paikoilleen ja vanhus jatkoi mumisten: "Ja valan me vannoen lupaamme oman kaiken uhriksi antaa, kodin, karjan ja kalleudet, ratsun, aseet ja raavahat ja vaimon, lapsen ja lempemme ja voiman, veren ja henkemme, ne goottein heimo meiltä saa, sen onni kallein on. Ja ken se meistä pettää kerran tään valan kieltäin uhrejansa "
Vanhus vei heidät loistavan kaapin luo, joka oli täynnä kulta-astioita ja taidokkaasti hiottuja jalokiviä ja lausui: "Mutta nämä tavarat ovat pyhän Pietarin kirkon omat; minä puolestani en uskalla vartioida, mitä en kykene puolustamaan." Kunnioittavasti poistuivat gotilaiset ja ilmoittivat tapauksen Alarikille, joka heti käski viedä kaikki ne kalleudet vahingoittamattomina Pietarin kirkkoon.
Katariina rouva hyväksyi ehdoituksen tehdä tämä koe ja otti kalleudet vastaan. Nyt otti hän hameensa taskusta muutamia tukaatti-rullia, joita hän jakoi tyttärillensä sanoen: "nämät rahat olen säästänyt hätävaraksi. Ne ovat jo kauvan olleet erillänsä tämän kaltaista tilaisuutta varten. Kätkekää ne, ettei Katariina Boijen tyttärien ainakaan tarvitse kerjätä."
Nämät tuo hän esille kuin naisia tulee; mutta niin kauan kuin tavalliset "kundit" tekevät kauppaa, ei hän ole mikään muu kuin ryytikauppias. Nyt toi patruuna esiin kaikki kalleudet muistinsa varastosta, eikä hän ajatellut, että suurin osa oli suorastansa vanhanaikuista. Vihdoinkin kohtasi hän Berndtsson'inkin.
Monen oli nuorukaisen sydämmen hän syttö, Ja kainonkin pojan se hurmasi tyttö. »Tule, sinä tyttönen, omakseni mulle, Kullat ja kalleudet annan minä sulle.» »Ennen korppikin valkeaksi muuttuu, Kuin tämä tyttönen poikasehen puuttuu.» »Sydämmeni, elämäni sulle ma annan, Henkeni helmet ma etehesi kannan.» »Ennen minä höyhenenä veden alle vaivun, Ennenkuin kainon pojan sylihin ma taivun.»
Sä lohikäärmeen ruhjoat, kohoat sankariksi. Hei kuinka äitis aurinko ylpeillen nauraa siksi. Sen tapat, otat aartehet ja kalleudet kohta. Hei kuinka kruunu kultainen sun silloin päässäs hohtaa! Ei silmän synkeän kyynel putoo, kun ikenet irvin he hokee ja kutoo: oi käärinliinasi Saksanmaa kirot kolminkertaset kuteiks' saa, kun pirtamme paukkaa.
Tarkastellessansa luolaa hänen hämmästyksensä yhä kasvoi, sillä hän ei ollut voinut aavistaakaan siellä löytyvän sellaisia rikkauksia. Hän oli ahne ja itara mies, ja nähdessään kaikki nuo kalleudet yhtä aikaa, hän olisi halunnut koko päivän vain ihailla tuota kullan ja hopean loistoa. Vihdoin hän kuitenkin muisti asiansa ja alkoi kerätä oven suuhun niin paljon kultaa kuin hän ikänä jaksoi.
Vaan kuin leijona Atreun poika karkasi vaunuja päin, ja he pyysivät armoa hältä: "Meit' älä surmaa, vaan ota lunnaat, Atreun poika! On taloss' Antimakhon monet kalleudet sekä aarteet, vaskea, kultaa on sekä myös vasaroitua rautaa; niist' isä lunnaat on lukemattomat antava sulle, meidät akhaijein luona kun viel' eläviksi hän kuulee."
Polviin tarttuen Adrestos hält' armoa pyysi: "Säästäös henkeni, saat isot lunnaat, Atreun poika. Kalleudet monet tallettaa talo taattoni vauraan, vaskea, kultaa on sekä myös vasaroitua rautaa; niistäpä lunnaat suo lukemattomat taattoni sulle, luona akhaijein jos minut viel' eläväksi hän kuulee."
Päivän Sana
Muut Etsivät