Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Kauniistipa todella eräs minun maani runoilijoista laulaa: Oi kallein aarre, vapaus! Sinutt' ei maistais huvitus: vapaana vaan voi viihtyä, vapaana hausk' on elämä. Ja köyhyys, murhe, kaikki kurjuus, ne mainitset kun sanot: orjuus.
"Se oli isän tahdosta ... kohta..." "Hän oli siitä luulosta, että minusta tulisi raajarikko koko elinajakseni: 'tästä lähin minä sinusta huolen pidän'," sanoi hän. Ingrid näkyi mäellä, ja he jälleen suoriutuivat kulkuun. "Kallein olit minulle silloin, kun en enää ensinkään sinua voinut toivoa," sanoi Thorbjörn. "Yksin ollessaan, itseänsä tarkemmin tutkii," vastasi Synnöve.
Ja meitä oli kaksi, poika ja neitonen, Kun taipui rakkahaksi luontomme iloinen. Noista makasiineista kai se vastaa. Jo piennä ollessani tuon tulin kokemaan, Ett' hälle rinnassani syän sykki nopeaan. Ah voi, mun tyhmyyttäni; se sai sen aikahan: Vieroitin ystäväni kauniin ja rakkahan. Nyt on mun mielestäni kaikk' ilo puuttunut, Kun kallein ystäväni on mulle suuttunut.
Tiede ei ole koskaan saawuttanut ihanampaa woittoa kuin tuossa helmessä, joka nyt makaa kätkettynä synkeään kuoreensa, jonka minä, Nikoteemus Hourenius, minä, jota ylenkatseella on kohdelleet ylhäiset ja pilkallisella naurulla alhaiset, saan omistaa ja omakseni nimittää minulla hallussani tuo kallein omaisuus, ihanin nainen, jonka wertaista pohjoinen maailma wielä ei ole toista synnyttänyt mikään ihmiswoima ei woi häntä minulta enää ryöstää nousewan päiwän walo on hänet laskewa minun awattuun syliini ja ennenkuin aurinko on jälleen waipunut utuiselle wuoteellensa, on hän, tuo ihana neitsyt kaukana täältä eroittamattomasti minun olentooni yhdistetty minun waimonani."
Sun äitis vienon hellät kehtolaulut Elosi halki sulle soikohon, Ett' tunne puhdas kallein sun on aartees Jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on! MIETELMI
Ja pyydän, rouva Hermanson", lisäsi hän ja kävi äkkiä todella totiseksi, "älkää uskoko pahaa minusta, minä vakuutan, että Ester on minulle kaikkein kallein ... henkeni on halpa hänen rakkautensa ja kunnioituksensa rinnalla..."
Senpä lainen kevään toivo Kesken mennyt hautahan Sekin mies on, jollen tässä Pystytämme patsahan, Kaunein kevään alku, mikä Suomessa on koittanut, Kallein toivo, mikä meilt' on Kesken aikaan sammunut. Niin, ja tuhlatenpa luonto Hällen lahjojansa soi, Parastansa antoi, minkä Köyhä äiti antaa voi; Antoi hengen rikkauden, Antoi tunnon kirkkahan, Laululahjans' antoi hälle, Soittons' antoi sorean.
Niin, minä olin onnellinen, minä olisin tahtonut, että te olisitte ollut aina luonani suuntaamassa ja elähyttämässä elämätäni. Mutta te olitte nuori ja minä en tahtonut eroittaa teitä ikäistenne seurasta; niin vaikealta kuin tämä minusta tuntuikin, oli teidän ilonne kuitenkin minulle kaikkein kallein.
"No, missä on aarteenne, vaari kulta?" kysyi Valtteri, kuin ei nähnyt merkkiäkään puheena olleesta suuresta vaskikattilasta. "Täällä!" sanoi ukko, taluttaen Valtterin pienen pöydän luo, jolla raamattu oli avattuna, kuten aina lauantai-illoin. "Tässä on minun ja kaikkein ihmisten kallein aarre, Jumalan sana.
Mutta tuohon laskentoon ei kykene yksikään kuolevainen, sillä liian kallisarvoista, liian painavaa on tuo Luojan kädestä lähtenyt kaikkein kallein, kuolemattomilla sieluilla varustettu tavara, mitattavaksi ja punnittavaksi ihmisien vaakakupilla tahi arvosteltavaksi ja määriteltäväksi kuolleilla, hengettömillä numeroilla ja luvuilla. Siihen ei pysty yksikään, sanon vieläkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät