United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pian riemu käy, ja kaikkialla Kuulet ilon hengen siipein iskut: Tuolla kunnahalla kaltevalla, Soimioisten kivisellä mäellä Keinu korkealle ilmaan heiluu; Keinu heiluu, huivit impein liehuu, Kauas kaikuu kultahinen pauhu. Taasen korvas toisialle käännä, Kylän kujalta sä kuulet kiekon Paukkinan.
Kirkkojen torneista kaikuu neljännen kerran rukoushuuto. Miljoonia kynttilöitä loistaa kaupungista meidän vastaamme. Kahvilat kaikki valosta kimaltelevat, jopa niiden katoiltakin kynttilät ja lyhdyt kiiluvat. Täällä Turkkilaiset naiset pitävät kokouksiaan.
Pyhäaamu on, tyynt' yli vetten, maan, Ja huomenkello se kaikuu vaan. »Laps, nouse, päivä jo kirkas on, Ja kellot jo kutsuvi kirkkohon.» Mut Leena hän työnsä on päättänyt Ja vaivoistansa hän huokaa nyt. Ja tyynenä nukkuvi vuoteellaan, Ja morsiusseppel on kulmillaan. Ja hääpuku valkea yllähän, Ja valkeamp' entistään on hän. »Jo kirkonkellot ne yhteen soi, Oi lapsi raukka, mik' on sun, oi?»
Oli suuren se ajan, ajan, paikan ja rajan rakas, rakkahin, kaunehin tapaus. Nyt Suomen on laulu, ajan alkavan taulu: maat, metsät ja rannatkin raikuu, kun Auran on voitto kuin Auroran koitto, opin kauneus sen varrelta kaikuu.
Hyvästi hyvästi nuoret siskot ja veljet. Kuinka ihana on kesän kirkkaassa aamuyössä kuulla laulun kaikuvan viattomilta huulilta, joilta ainoastaan hyveen ylistys kaikuu. Mihin menet? Haen matkalaukkuani. Palaa pian. Hyttimme on valmistettu. Herra Liimatainen! Tahtoisin puhua pari sanaa kanssanne kahden kesken. Lähettäkää pois neiti en tunne nimeä. Nanna Haglund. Ole hyvä ja poistu hetkeksi.
Miksi ratsut rauhallisna tannerta nyt polkevat? Torvet raikuu, riemu kaikuu lakeoilla Unkarin; Häitä näin nyt vietetähän uljaan sotasankarin. Ken on sulho? Attila, tuo maailmainkin mainio, Hän on sulho. Morsian on ihanainen Ildiko. Torvet raikuu, riemu kaikuu, juhlaa kestänyt jo on Ammon aikaa, väsyneiden mielet pyrkii lepohon. Päivä laskee.
Nuo ovat englantilaisia, mutta he eivät ole englantilaisia miehiä. Kun meidän heimomme miehet menevät taisteluun, liehuu heidän lippunsa korkealla ja rumpujen ääni kaikuu kauvas. Siksi että itse olen englantilainen, nuo seikat murtavat minut.
Ja jälleen riennetään eteenpäin nopeassa marssissa ajutantin jäljestä, joka ratsastaa edellä osoittaen tietä. Valituksia ja avunhuutoja kaikuu oikealla ja vasemmalla, mutta joukko ei saa seisahtua, ei edes silloinkaan, jos joku terveyshoitokunnan miehistöstä tulee ammutuksi ja kaatuu maahan; yhä vaan eteenpäin.
Saa huuto yöhön vaipua, Hääjoukko hyppelee. Ei riemu kuule tuskia, Sen korvat lumpenee. Niin kaunihisti notkutaan Ja soitto kaikuu, kaikuu vaan. Mut kostonhuutoja!... Ne herran orjia. Saa kosto yöhön hukkua, Nyt valvoo rakkaus. On onnellisten seurassa Vaan armo, laupeus. Vaan miksi tanssi taukoaa? Miks soiton kielet seisahtaa? Kirous julma vaan Nyt nostaa kauhujaan!
Ei Herran Sana petä! Ma näen ihmiskunnan vaivoin sortuvan, Se rikostensa palkkaa kauemmin ei vältä. Ma näen uuden aamun saavan ylähältä, Jo kultaavi koi taivahan! Voi kuolo ikuinen! Kautt' armon saadaan voitto! Kirot toivottomain! Riemu soi, kaikuu soitto! Kööri: Onko onnea, tuskaa meille ilmoitettu? Sopraani=soolo: Pelkonne heittäkää, Hän lempee täynnä on, Sit' osoittaapi meille aina.