Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Hän haastoi näin ja laulaa alkoi: Ave, Maria, haihtui laulaen kuin raskas katoopi kappale veenpinnan alle. Niin kauas seuras häntä katseheni kuin saattoi; vaan kun hänt' en nähnyt enää, ylimmän kaihoni taas neittä etsin ja käännyin kokonaan Beatricen puoleen; mut salamat hän sinkos silmähäni, niin ettei ensin sietää voinut näkö; siks viivähdin ma kysymyksineni. Neljäs laulu
Mut illalla kerran hän ihanimmalla; meni valkamahan ja käskyt ihmisten hyvän ja pahan hän kirjoitti kaislalla kahisevalla helohiekkaan rannan ja virkkoi: »Nyt aarteeni viimeiset annan. Taas matkani tuonne on aaltojen taaksi, ma mistä tulin, mihin kaihoni lens monin kultaisin sulin, mut kerran on aaltoja halkova haaksi päin maanne rantaa, mi kansoa uutta ja uskoa kantaa.
No, mutta minussa se nyt merkitsee sitä, että tässä talossa on huonoa viiniä ja nuo naiselliset Dagmar-sikarit eivät sovellu miehiselle suulle, vaikka se neiti illalla niitä niin kehui." "Poissa on armas, ja siksi puhkee kaihoni kyyneliksi; siitä hiukan on toki hoivaa " kuului taas tuo surullinen ääni korviin. "Kaikkiakin, kun antavat noin häiritä matkustavaisia. Voi näitä pikku kaupunkeja!
jos ei kerran voittajahurmaa sydän kiusattu tuntea saa, jos ei korpi, nyt sielun mi surmaa, ole kaihoni kallein maa, jos ei päivännousua kerran soi virteni hehkuen, jos ei rakkaus Herrain Herran puhu suusta mun, ihmisen! Pääsiäisvirsi. Niin pitkät taivaan tantereet, niin harmaa laki taivaan. Niin taajat virsi-saattueet on taivahilta anelleet apua ihmisvaivaan.
Mun rintan' tuntuu murretulta. Ma aina vuotan, odotan, Vaan mitä? tiedä ma en. Ja aina murhe on rinnassan', Ain oon ma suruinen Oi, missä kaihoni katoaa? Milloin syömmeni levon saa? Elias. KERJ
Hän haastoi näin ja laulaa alkoi: Ave, Maria, haihtui laulaen kuin raskas katoopi kappale veenpinnan alle. Niin kauas seuras häntä katseheni kuin saattoi; vaan kun hänt' en nähnyt enää, ylimmän kaihoni taas neittä etsin ja käännyin kokonaan Beatricen puoleen; mut salamat hän sinkos silmähäni, niin ettei ensin sietää voinut näkö; siks viivähdin ma kysymyksineni. Neljäs laulu
kevät hulmuten saa, vedet vapaat on, ei ihminen vapaaks saa, hän itse kahleet kohtalon sydänjuuriins' upottaa; vihan kyille vain pesän pehmoisen hän suo kodin-kaihossaan, madot mataa murheita kylväen hänen touko-vaoillaan; työn tekee tuskain orjana hän, levon murheella nautitsee. Maan piiloon uomat elämän elon ilmoilta pakenee. Ja ma itse, ma kaihoni vanki oon, ja mun suoneni kuumina lyö.
Päivän Sana
Muut Etsivät