Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025


Nyt kuninkahan luo vien teidät, Ja hänet heitän turviinne. Syy tärkki Mun käskee salass' olla vielä hetken. Kun opitten mun tuntemahan, ette Te tätä tuttavuuden lainaa kadu. Ma pyydän, mua seuratkaa. Neljäs kohtaus. Sama paikka. CORDELIA. Ah! hän se on!

Barkis, meillä oli muutamia vakavia puheita siitä asiasta, eikö ollut?" "Minua halutti kauan aikaa, Sir?" sanoi Mr. Barkis. "Kauan aikaa", arvelin minä. "Enkä minä kadu sitä", lausui Mr. Barkis. "Muistatteko, mitä kerta juttelitte minulle, että hän leipoo kaikki omenapasteijat ja keittää kaikki ruoat?" "Muistan varsin hyvästi", vastasin minä. "Se oli totta", sanoi Mr. Barkis, "kuin nauriit.

NATHAN. Saa Recha häntä milloin tahansa nyt odottaa, niin sano. DAJA. Niinkö? niinkö? NATHAN. Kai sinuun, Daja, luottaa saan? Sua pyydän, varuillas ole. Sit' et kadu sa. Sun omatuntos tyydytyksensä saa siitä myös. Mun suunnitelmaani vain älä millään tavoin turmele. Vain varovasti, pidätellen kerro ja kysele. DAJA. Tuost' enää tarvitsiko ees muistuttaa! menen, menkää tekin.

"Minne mamma matkustaa?" "Maalle, lapseni, eräässä tehtävässä, jonka pappa jätti minulle ja jota minä olen viivyttänyt ylen kauan." "Matkustakaa Jumalan nimessä, mamma!" kuiskasi tyttö ja suuteli äitinsä kättä. Rouva sulki hänen syliinsä ja sanoi: "Lapsi, lapsi! Sinä et kadu minun tekoani." "En milloinkaan, en milloinkaan, rakas mamma; minä näen teidän silmistänne että se on jalo teko.

"Ei, minä en kadu mitään!" vastasi Leo. "Minä olen ymmärtääkseni tehnyt oikein, eikä siis mikään katumus taikka takaisin kääntyminen voi tulla puheeksi." "No hyvä, minä käsken sinun vielä kerran olla tervetullut, toivoen, että sinä rehellisesti teet velvollisuutesi, niin kauan kuin me olemme yhdessä. Tule nyt minun kanssani perämies Martin luokse.

Päät tutisevat, posket pullistuvat, silmät ovat päästä pudota noiden riemun huutajain. Enkä kadu ollenkaan, että tulin tuota näkemään. Kuinka hyvin ymmärrän nyt nuo uskonpuhdistajat, joiden uskonnollisia tunteita loukkasi tällainen ihmisen jumaloiminen.

Minä en kadu mitään. Mutta miksi? Siksi, että minä en ole vielä eheä niinkuin sinä. Siksi, että joku osa minusta kuuluu vielä tuonne ylhäälle. Kärsimyksen valtakuntaan? Niin. Joku osa minussa on vielä kuolevaista. Ja se tahtoo sinut ihmiseksi jälleen? Niin. Minä ymmärrän, että se on mahdotonta, mutta minä en voi sille mitään.

Hän katsoi minuun hieman kummastuneena, hän ei oikein näyttänyt ymmärtävän minua, tuo kunnon ukko... Mutta katsos, äiti, pyysin anteeksi, koska olen mielestäni osottanut sopimatonta käytöstä ja puuttuvaa elämänymmärrystä, mutta minä en kadu.

Et sie, Huotari, ikinäs kadu, että tulet sen miehen alustalaiseksi. Hän kertoi vuorineuvos Rabbingin saapuvan niinkuin huomenna Berliniin. Ja heidän piti tavata toisiaan tärkeissä asioissa. Miullahan ne tärkeät asiat on, selitti Oikarinen. Mitäs tällä Muttilalla! Vähän vain tyttöjä katselee, hihihi... Kuvanveistäjän ammatti oli hänen mielestään aivan erikoisen edullinen sitä tarkoitusta varten.

Poika nyykäytti päätään ja sanoi: "Niin kyllä". Hämillänsä otti Amrei vasemman palmikkonsa suuhunsa ja sanoi jälleen tuokion kuluttua: "Mitä kerran kellä on ollut, sitä ei häneltä enää saa ottaa pois, ja ole sinä kuka oletkaan, älähän kadu, että olet köyhälle tytölle lahjoittanut hyvää koko elinajaksi". "Enkä kadukaan", sanoi poika, "mutta sinä kai olet katunut tän'aamuista tylyä kohteluasi".

Päivän Sana

ilkkuin

Muut Etsivät