Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Ei suuttua tupsahtanut enää niinkuin ennen, eikä yhtä herkästi tillahtanut itkemään. Siis oli luontonsa kovennut, ja minun polosen oli pehmiämään päin! Aavistin kyllä, mikä vaara tässä piili. Omatuntoni pudisti arvelevasti päätänsä ja kuiskaili "elä leiki tulen kanssa, Kaapro!" Mutta aina minua on vaara viehättänyt, en koskaan ole malttanut väistyä sen reunamilta.
Istuu tuossa Kaapro seppä ja sinipiika katsoo; viimein niin jo kyselee: Mitä, sanoo, itket, sinä Tapiolan tyttö? Siihen vastaa sinipiika: Miksikä, sanoo, sinä inehmon lapsi, ristin merkin teit? Olisithan voinut minun kanssani elää ilossa ja riemussa loppuun asti. Sitä minä nyt itken ja huolehdin, ettäs teit ristin merkin; enkä tässä minä yksin huolehdi, sinäkin saat huolehtia kuolinpäivääsi asti.
"Vieläkö sinä olet valveilla?" se kysyi minulta. "Tietysti olen, kun herätit." "Kuuleppas, Kaapro, kun minä en saa unta sinun tähtesi. Miks'et sinä paremmin punnitse sanojasi?" "Mitä sanojani?" "Kun kirjoitat suurelle yleisölle. Minä luin äsken, mitä taas tänä iltana kirjoitit. Luuletko, että minä en näe pimeässä?" "Enkä luule, vaan sinulla taitaa olla kapitalistiset mielipiteet, pelkään ma.
Se on tämmöinen: Kaapro Jääskeläisen Protesti sitä aikaa vastaan, joka ei uskalla toivoa, ei rakastaa, ei innostua. Oi, kielo vieno nuokkuu, hymyy; hui, liero hieno maassa lymyy. Versoo kielo kukaties... Vaikka usein kalamies lieroja turpeesta suinailee, ah, liero värjyen uinailee, nahkasiima, rusohuul'... Hynttäntyy ja purjetuul'.
"Minä opetin pojilleni pyörtymistaidon alkeita", sanoi Esa Huttunen ja hengitti syvään. "Pyörtyy sitä pakkopelissä oppimatonkin." "Mutta tosi vaimon tavalla... Kuulepas Kaapro, sinä et taida tuntea uusinta suuntaa lastenkasvatuksessa. Eräs kuuluisa kirjailija sen ensiksi hoksasi ja sitte sitä ovat ylistelleet Suomettaressa muutkin." "Mitä suuntaa?"
Ja hän tuossa herttaisesti hymyilee kuin kirkkahin päivänpaiste. "Kuule, mikä sinun on, Kaapro, kun olet niin surkean näköinen ja äänetön?" kysyi hän vihdoin. Häpeä olisi ollut tunnustaa, että pääasiallisena vikana taisi olla kohmelo. Sensijaan arvelematta tokasin: "Minä olen rakastunut." "Kehenkä jos saan olla utelias?"
Hän kai luuli, niinkuin minäkin, että mustalaisia oli tullut pihaan. Mutta siellä ei näkynyt ketään. Kuuntelimme tarkemmin ja tulimme siihen päätökseen, että ääni tuli äidin kamarista. Vähän ajan perästä meidät päästettiin sisään. Takamaan muorin sylissä oli lapsi, niin peräti pieni, etten semmoista ollut koskaan nähnyt. »Katsos nyt, Kaapro, minä toin sinulle pienen veljen», sanoi Takamaan muori.
"Niin on ollut, tahi oikeammin luullinen. Sinulla ovat kovin luiset nyrkit." "Mutta tästä päivästä lähtien se muuttuu " "Sitä minäkin toivon." "Me emme saa riippua toisistamme." "Emmekä toistemme tukasta." "Mutta Kaapro minä puhun tosissani!" Liena otti tuolin ja ojensi sen suoraan kalloani vastaan. "Kuule sinä vaan, kun minä puhun." "Kyllä minä kuulen."
Eivät onnistuisi ne siltäkään, jolla koskaan on vaimoa ollut. Vielä vähemmän siltä, joka koskaan aikoo sen saada. Voin monipuolisemman tutkimukseni johdosta mainita yhtä ja toista anoppimuorien arvon ylentämiseksi meidän ja koko ihmiskunnan silmissä. Vahinko vaan, ettei Kaapro Jääskeläinen elänyt jo muutamia vuosituhansia tätä ennen.
Hätkähti silloin ja sätkähti Kaapro seppä kovin, mutta sinipiika se nauraa nauramistaan ja yhä vaan noin kädellään viittaa häntä tulemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät