United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kumplasti vihkimäkengiksi!" huudahti Reeta, "hupsuksiko sinä jo ?" Silloin arvasi Reeta, että se Martti vain ilman pilkoillaan tahtoi häntä kiusata ja lisäsi: "ka ostapa vain; johan tuo onkin aika tytön myötäjäisistä huolta pitää, kun se jo ehkä ensi tahi toisena kesänä saa lusikkansa pappilasta."
Hän myönteli vedoten samalla Anna Liisan miehen nenään: »Ka saapihan sillä niistetyksi. Ja eikös sillä Vatasella olekin ihan saman kokoinen nenä kuin tällä Ihalaisellakin?» »Samanhan se on. Ja silläpä tuo on Ihalainenkin omalla nokallaan vaan turistellut ja hyvästipä häntä on tuossa vain elettykin, eikä ole ollut leivästä eikä särpimestä puutosta.»
Hetken kuluttua tuli Pekka takaisin, laahaten muassaan mustaa ruumista, joka kaikkien kummaksi tunnettiin kaljusta päälaestaan munkiksi. Karkean kauhtanansa ympärille oli hän sitonut hamppunuoran, josta riippui pitkä, miekaton tuppi. Munkki! mutisivat ratsumiehet. Ka, mitäs olisi minun pitänyt tekemän, puolustelihe Pekka hämillään.
LAAKSO-MERVI Mistäs nyt tuulee, kun vuorikauriita laaksossa näkee? VUORI-MERVI Hilpeästi: Ka, vuorilta tuulee, vuorilta! Terve kättä! Kattelevat, käyvät yhdessä alaspäin. LAAKSO-MERVI Ja mitäs vuorille? VUORI-MERVI Synkistyen: Harmaata! Rajariitaa ja veripäistä painia metsä-mervien kanssa, karhunmörinää, kaskensauhua sylkäsee ja kaarnanmaku aina suussa!
Täällähän se on, sadannella seitsemännellä neljättä sivulla. Ka niin, tuoss' on.
KERTTU. Varsinnii kun oon niin rikas pjäälle pjäätteeks'. Ei niitä saantuhannen tyttöjä olekkaan joka oksalla. Sielläkään päin moailmoo tuskin on muita kuin minä ja tämä Ammaalia. TOINI. Pyydän Amelie. Hänkin sadantuhannen? Helkkari ! KERTTU. Ameli Ameli. Ka, kun en milloinkaan muista. Mutta sitähän min' oon aina ihmetellyt, ett'ei tuota Ammaaliaa TOINI. Pyydän Amelie.
»Ka, tarpeenhan tuo onkin, kun ei ole emäntää talossa», vastasi Erkki. »No, joko sinä Jussi olet mökin puuhasta kokonaan luopunut?» kyseli Susanna taaskin Jussilta. »Mitäpä hänestä enää...» »Enää! Mies parhaassa ijässään.» »Ka, vaan näkyyhän tuo aika kuluvan toisenkin palveluksessa.» »Ottakaahan kahvia!» kehoitti Susanna. »Kiitoksia. Eihän sitä nyt olisi tarvinnut...» »No, Erkki. Ja Katri.
Kuka perkele on uskaltanut ? kivahti hän, mutta muuttui samassa: Ka, herrasmieshän se onkin ja' trodde de' va' en tuppelin. Nimeni on Jean Jacques inte Rousseau, men Martin. Hagman. Tunnen, tunnen näin Kontolassa, kokolta palatessa. Nythän hänet Anterokin, sehän oli sama mies, jonka he olivat juhannusiltana tavanneet Oton seurassa kokkomäeltä palattaessa.
Hän koki toki puolustautua tenäten: »Ka oisit ihe alakanna siitä aastasj, etkä minuu kiusannut.» Niin jatkettiin. Haettiin jo kylästä apua. Väkeä tuli. Tehtiin pitkä salko, joka ulettui kaivon pohjaan, sen päähän kiinitettiin rautakoukku ja nyt alkoi naaraus.
Housut vain on kavennettava!» »Ho-oousut!... Housut ne on kavennettava!» murahti toinen, ja kolmas jupisi piippu ikenissä: »Kavennettava ne on housut!» »Ooon!... On ne kavennettava ... housut», vahvisti vielä eräs mörinä. »Ka ei suinkaan sitä nyt miestä sovi levittää!» tuskastui jo Maija Liisa.