Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Tuntui niin turvattomalta kulkea käytävässä noiden hitaasti siirtyvien jonojen välitse, noiden kylmästi ja kriitillisesti tarkastelevien silmien alla. Mennään pois, lausui Liisa. Etkö näe, että kaikki katsovat meihin? Turhia! virkahti Johannes. Eivät töllötä edes niinkään paljon kuin meillä Helsingissä. Eivät, myönsi Liisa, mutta heillä on eräs inhoittava tapa katsoa.
Taasen kaikui talo kuitenkin koputuksista, ja huuto: "avatkaa lain nimessä" kuului yössä. Tämän peljästyttävän käskyn johdosta aukenivat lukut ja soivat ikäänkuin näkymätön käsi olisi niitä avannut, ja seuraavassa silmänräpäyksessä oli alaprefekti käytävässä ja kohtasi siellä kuolonkalpeen puolipukuisen viinurin.
Masentuneena laskeusi nuori opettajatar portaita komeassa käytävässä, hän oli alakuloinen vaan kuitenkin nuoressa mielessä välkähteli pieni toivon säde kotimatkalla. Lääkäri seisoi kauan aikaa ikkunassa ja seurasi katseellaan tuota nuorta vierasta, joka meni ihmistungoksessa kadulla.
Hän on kuin luojansa huvitöitä, hänen hienoteräisimmällä veitsellään vuoleskeltu, ja aine on otettu mehevimmän puun terveimmästä kylestä. Hänen vierellään on vanhahko herra, napin lävessä kunnialegionan rusetti ja päässä korkea hattu kiiltävää silkkiä. He nousevat pois. Kuinka hän taitavasti kulettaa itsensä vaunun ahtaassa käytävässä, muiden polvien lomitse.
Ettekö näe, että poikanulikkahan hän vaan on!... Mitä sinä teet täällä, poikanulikka?" Viimeinen sana koski kovemmin kuin kaikki muu kohtelu ulkona pimeässä käytävässä. Jos oli jotain, jona Rejer ei tahtonut käyttäytyä, niin oli se juuri poikanulikkana, hän, joka oli yli kahdeksantoista ja puolen vuotta ja joka täysi-ikäisyytensä arvolla johdatti kokonaista venekuntaa.
Anna ei kadottanut ainoatakaan sanaa, vaan syvä, todellinen ilo täytti hänen sielunsa ja hänen silmissään säteili kostea välke katsellessaan pastorin vakavia, aivan kuin sisäisen valon kirkastamia kasvoja. Minä olen niin sanomattoman iloinen, kummitäti, sanoi hän, puristaen kirkon käytävässä neuvoksettaren kättä hän puhui aivan minun oman sydämmeni tunteita.
Ja hän muisti elävästi sen hetken, kun hän käytävässä saavutti Katjushan ja pistettyään tämän käteen rahaa juoksi pois. »Voi sentään noita rahoja!» muisteli hän kauhulla ja inholla, samoin kuin silloinkin, tätä hetkeä. »Voi, voi! kuinka ilettävää! puhui hän niinkuin silloinkin ääneen. Ainoastaan kurja konna saattoi noin menetellä!
Se oli kaiketi tuon mielipuoli-raukan ääni; aavistukseni eivät tainneet pettää minua. Minä lähenin hiljaa sitä hyttiä, jonka ovella oli numero 775; tämä oli viimeinen tässä pimeässä käytävässä, johon valoa laskettiin yhden alalaukun kautta alempan Great Easternin rungossa.
Liv oli katsellut ulos ikkunasta aamuin ja illoin, vaan ei kukaan tullut eikä kukaan laulanut vuoren rinteellä myöskään. Eikä Liv kuitenkaan ollut tuskissaan, sillä hän tiesi niin varmaan, ettei Jumala sallisi Aslakin joutua harhateille nyt, hän oli niin palavasti rukoillut sitä sekä varhain että myöhään. Eräänä iltana, kun Liv istui tuudittamassa lastansa, kuuli hän jonkun valittavan käytävässä.
Enempää ei asiasta puhuttu, ja kohta päivällisen jälkeen lähti Kustu Jaakon kanssa kartanoon ja Viulu-Mikko meni myöskin pois. Patruuna Pohjosen rouva istui käytävässä kartanon huoneuksen edustalla, leikkien lastensa kanssa, ja näki samassa Jaakon, joka lähestyi nuoren kumppaninsa seurassa. Lakki kourassa ja syvästi kumartaen kysyi Jaakko: "Saako patruunaa puhutella?"
Päivän Sana
Muut Etsivät