Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Virkki ja nopsana nousi ja astui luo emon armaan, tarjoten maljan toi parikorvan, haasteli hälle: "Kärsiös, äiti, ja malta jo mieli, jos haikea liekin, ettei silmäni nää näkis sun, emo, kantaja kallis, iskuja saavan; en silloin vois, miten oisikin surku, auttaa; vaikea vastustaa näet Zeus on Olympon. Kerrankin, kun puoltaa koin sua, hän mua jalkaan tarttui, kynnykselt' alas viskasi valtahiselta.
Kärsiös kaikki nyt siis kirot äitisi toivomat sulle, turmaa julmistuin joka tuumii sun, kun akhaijit hylkäsit, vaan apumies olet korskain iliolaisten!" Virkkaen noin loi toisiapäin jo hän loistavat silmät. Vaan kädest' ottaen koht' Afrodite, Zeun tytär, Areen pois veti, tuskissaan kovin ähkyvän, toipuvan vaivoin.
Hällepä vastasi näin Afrodite nyt hymyarmas: "Tydeun korskea poika on tehnyt tään, Diomedes, Aineiaan kun pois sodan pauhust' auttanut oisin, poikani armaan, mulle jok' on yli kaikkien kallein. Eipä nyt ottele vain kera iliolaisten akhaijit, vaan kera kuolematontenkin he jo ryhtyvät taistoon." Vastasi hälle nyt taivahatar, ikivalta Dione: "Kärsiös, lapsi, ja malta jo mieli, jos katkera onkin.
Vaivoin päätäs yllä kantelet; Surullisna katsot lapsiasi, Joit' on syksyn myrskyt riistäneet. Pilvet korkeell' yli merten, maiden Liitelee kuin pelvon ajamat; Kurkein huudot kaikuu kaipaellen, Kotiin päin nuo lentää oikovat. Kotiin päin! Oi koti sana armas! Sydän kärsiös! Jo sinunkin Läsn' on lähtöaikas, sillä Herra Viimein kutsuu sunkin kotihin. Vieraalla maalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät