Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. lokakuuta 2025
KENTIN KREIVI. Osaan kätkeä uskotun salaisuuden, ratsastaa, juosta, huonosti jutella sukkelan jutun ja tyhmästi toimittaa selvän käskyn: mihin tavalliset ihmiset kelpaavat, siihen minäkin olen sopiva, ja parasta minussa on ahkeruus. LEAR. Kuinka vanha olet?
Sillä jos niitä toisten syyksi sanoo, saattaa asianomainen tulla vaatimaan likempiä selityksiä kertomuksen johdosta. Ja semmoinen ei aina ole hauskaa. Kun minä nyt esimerkiksi aion jutella Kuivalan Kustaasta, niin voi joku yksinkertaisuudessaan ajatella minun tekevän vääryyttä ei niin paljon itse Kustaalle kuin hänen vanhemmillensa.
Vietänhän omia häitäni, mutta en olekkaan sulhainen niissä häissä, morsiameni on kaunis, kaunis kuin kukkainen niitulla, mutta kuitenkaan ei ole hän minun morsiameni; puusuutarin oma hän on. Katsos, Mikko, se aatus taitaa polttaa. Mutta tahdonpa jutella kanssaan muutaman sanan. Onko morsian täällä? Tulkaas vähän tupaan tänne; minulla on teille jotain sanottavaa. Tunnetkos minua?
En voi nauraa, en jutella enkä olla levollinen; ja Richard, eikös ole niin, että sinä koetat karkoittaa omantunnon tuskaa tätä kevytmielistä ja välinpitämätöntä tapaa hyväksymällä". "Juttua ja tyhmyyttä", vastasi hän; "aina sinulla on tähän aikaan muistutuksia".
No mitäs te teitte? sanoi d'Artagnan. Me annoimme hänen jutella, jatkoi Mousqueton. Kun he sitten kapakasta lähtivät kumpikin eri suunnallensa, meni veljeni väijymään katolilaista ja minä protestanttia. Kahden tunnin perästä oli kaikki suoritettu, me olimme antaneet kumpaisellekin osansa, ihmetellen isäparkamme ajattelevaisuutta, että kasvatti meidän kumpaisenkin eri uskontoon.
Minulla on teille terveisiä tuotavana, lisäsi hän, mutta niistä saamme sitten jutella. Auttakaa minua nyt saamaan tämä nainen turvalliseen paikkaan. Odottakaa, vastasi eräs hansikkaiden tekijä, joka oli asioissa ylhäisten kanssa, jättäkää se asia minun huolekseni. Kreivi Bertelsköld! Kreivi Bertelsköld!
Ja kylpymatami ei ole kuuna päivänä niin hartaasta kädestä valellut kylpyvierasta, kuin nyt Nikkinen Rikkistä ja Rikkinen Nikkistä. "Veliseni," virkkoi Nikkinen, sittenkuin kumpikin oli tarpeeksensa valellut ja valeltu. "Tohtorin määräystä myöten pitää nyt kävellä kokonainen tunti. Emmekö menisi Alppilaan? Sinne on pari virstaa, takaisin toinen mokoma, siinähän saisimme jutella yhtä ja toista."
Hän koetti pysytellä vapaana, koetti jutella ja laskea leikkiäkin, koetti toisaallekin katsella, mutta ei saanut silmiään erilleen tuosta tytöstä, siihen vain piti tirkistellä, ja taas katkesi puhe.
Miehet olivat alkaneet jutella keskenään ja tytöt kuuntelivat molemmin korvin. Mikä lienee tullut Rissalan isännälle, kun sitä ei kuulunut takaisin kaupungista. Toissa päivänä meni, eikä pitänyt viipyä kuin muutaman tunnin. Emäntä oli tänä päivänä lähtenyt hakemaan. Oli pelännyt, että kun sillä oli rahoja siellä nostettavana, niin eikö liene vaan joutunut veijarien seuraan ja juominkiin.
HOMSANTUU. Mummolta ja enolta, jotka nukkuvat tuolla ladossa. Heidän seurassaan meidän kaiketikin tulisi vaeltaa. RISTO. Helkkarissa! Vai on siellä ladossa ihmisiä. Puhutaan sitten hiljaa. Tule istumaan tuonne puun juurelle, Kerttu, niin saamme jutella, tuonne vähän kauemmaksi. HOMSANTUU. Miksi juuri sinne. Onhan tässäkin yhtä hyvä. RISTO. Ei, tule tuonne, niin supatan jotakin korvaasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät