Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Tule tänne että saan sinua puhutella", kuiskasi hän väännellen kasvojansa ja suutansa moneen väärään; "tule vaan!" Ja näin sanoen vetäysi hän vähän syrjään. "Sinun pitää oleman varoillasi Jussilan suhteen", kuiskasi hän uudelleen ja pani huulensa Erkin korvalle, "mutta varo itseäsi niin, ettei kyyhkysesi saa tietää haukan häntä vainoovan. Vait, vait!
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen; mutta nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: »Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää.» »Kiitoksia! Kokonainen leipä! Sinä Liisu olet kelpo tyttö.
Ilolla sekä isäni että äitini siihen suostuisivat; vaan minua ei kukaan voi pakoittaa menemään Jussilan vaimoksi eikä kenenkään muun omaksi kuin sinun. Sinun kanssasi olisin onnellinen vaikka metsän korvessakin; ollessani sinun lähelläsi, tuntuisi kaikki työ huokealta, vaikka se kuinkakin raskasta olisi. Jollet usko minun totta puhuvani, niin lähde sitte.
"Vai niin; kyllä Maija maailman tuntee mutta säästäkää tuo neuvonne toiselle, sillä minun majani tulee olemaan pieni uudis-torppa, jossa saan monta vuotta kuokkia ja kaivaa, ennenkuin vähäisiä lahjoja muille riittää". "No mitäs nyt pilkkaa lasket kyllähän minä tiedän, mitä jo kaikki tietävät, että sinä Jussilan emännäksi menet sekä että Jaakko kartanon Miinan nai".
Tosin sai hän kärsiä pilkkaa talon väeltä mutta hän pysyi näennäisesti levollisena. Mutta eräänä päivänä teki vouti pilkkaa hänen kotoperästänsä. Senkin voi Jussila kärsiä, mutta kun vouti heinähangolla sivalsi häntä selkään niin että hän oli vaipua maahan, niin silloin loppui Jussilan levollisuus.
Luoti tosin lensi piipusta, mutta se ei mennytkään sinne, johon sen piti menemän; Jussilan ennestään repaleinen lakki, tuli nyt vielä repaleisemmaksi singahtaessaan omistajansa päästä metsään, jossa se sitte sai mädätä. Kun ei Jussila osannut aavistaakaan tämmöistä vastaanottoa, peljästyi hän niin, että hän samassa silmänräpäyksessä nurin niskojensa putosi aidalta.
Liisu katsahti sinne päin, josta ääni kuului, ja sanoi punastuen: "Kah! Jussilan isäntä!" "Niin oikein, minä palaan kaupungista, mutta poikkesin tänne katsomaan, kuinka Mäkelässä voidaan". Näin sanoen antoi hän hevosellensa heiniä, otti niistä tukkosen ja pyhkäsi sillä hien hevosensa seljästä sekä virkkoi vielä: "Saathan, liinaharjaseni, tässä vähän huo'ata".
»Mutta Jaakko, et saa mennä. Sanoinhan, etten ota Jussilaa, ja sitä itken, että siitä nyt syntyy eripuraisuus kotiimme. Kun sinä tulet kotivävyksi, katselee äiti sinua aina nurjalla mielellä.» »Ja kaiken tuon tähden menisit nyt halukkaammin Jussilan emännäksi kyllä ymmärrän » »Jos sen tekisin, kukapa estäisi minua menemästä? Ilolla sekä isäni että äitini siihen suostuisivat.
Itse Jussilan isäntä! terveeksi! Huuti, Valpaa! lakkaatko haukkumasta! Mikko siellä! älä akkunasta ulos syökse! Tässä juuri ajattelin: kukahan tänne tulee, koska Mikko ehtimiseen silmiänsä pesee. Istukaatte, isäntä hyvä, kohta Matti ja pojatkin metsästä palaavat". "Kuinkas täällä naapurissa muori on voinut?" kysyi Jussila.
Monen turhan koetuksen perästä pisti Jussilan päähän, joka sentähden että hän sanomattomasti vihasi vanhaa lukkariakin auttoi tätä yritystä, pettämätön keino. Oven alaosasta hakattiin pieni pala pois; aukkoon pantiin ruutia, joka sytytettiin. Täräys oli tuima; raskas tanko meni pirstaleille ja tie oli auki. Kymmenkunta Venäläistä hyökkäsi alaupseerin perässä jyrkkiä puuportaita ylöspäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät