United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jussilan muoto ei juuri ollutkaan luottamusta herättävän kaltainen, ja nyt seisoessaan puolihämärässä ovella, puettuna repaleiseen pukuunsa punanen tukkansa ja partansa sikinsokin karkeitten kasvojensa ympärillä, oli hän täydellisesti murhaa taikka rosvoamista tuumivan ihmisen näköinen.
Muuten saatat olla levollisena siitä ettei Katrille mitään pahaa tehdä, sillä minä tiedän, että Jumala suojelee häntä niinkuin kaikkia viattomasti onnettomia. Usko minua, Erkki, Jussilan pahat aikeet käyvät kyllä tuhoon; Jumala sallii hänen tosin hyökätä eteenpäin väärää tietä, ja koota itselleen rikosta rikoksen perään, mutta ainoasti määrätyn ajan.
Juuri nyt tunki Malmin joukon hurraaminen Katrin ja Jussilan korviin saakka. Ja siihen yhtyivät melkein samassa silmänräpäyksessä Venäläisten hätääntyneet huudot ja kiroukset. "Kas niin, helvetin kaikkien henkien nimessä", ärjyi Jussila, kasvot vimmasta tuhankarvaisina, "nyt kai viedään minulta otus läpi käsieni. Ei ... tuhat kertaa ei..." Näin sanoen hyökkäsi hän hurjasti Katrin päälle.
Hän kosi, ei yhden kerran, vaan monta kertaa. Mutta kun hän kamalan muotonsa tähden aina oli ollut Katrille vastenmielinen, sai hän joka kerta uudet rukkaset. Sitä paitsi oli Katri jo antanut sydämensä Erkki Ollikaiselle. Nyt raivostuivat Jussilan hurjat himot hirmuiseen vaaraan ja hän vannoi monta kallista valaa juoksuttaaksensa Erkin sydänveren. Hän vainosikin Erkkiä monta kertaa, mutta turhaan.
Kyllä Mäkelän muori jo oli päättänyt ottaa minut kotivävyksi, mutta sitte kun Liisua pyydettiin Jussilan emännäksi, ei muori minua enää oikein kärsi, ja siksipä tahtoisin, jota pikemmin sitä parempi, oman kodin itsellemme.» Patruuna käveli miettien lattialla, laski sormensa nenälleen ja sytytteli tuon tuostakin sikariansa, joka ehtimiseen sammui.
"Minä en pääse katteinista. Oi, te ette tunne Demonovia! Hän ei helpolla päästä käsistään mitä hän kerran on saanut". Jussilan kasvot olivat synkät tätä sanoessaan. "Mutta", sanoi Anna, joka ei kokonaan toivostansa luopunut, "kyllä sinä saatat viedä meidän takaisin jos tahdot. Sinä tunnetaan kamalaksi. Vie meidät kotio Heiniojaan jälleen niin unhotamme kaiken.
Torkkulainen oli nyt saanut jotakin miettimistä, ja kun samassa hänen mieleensä tuli vaimonsa viittaus Jussilan käyntiin Härilässä, muisti hän kuinka Heiniojan vouti vihoissaan oli purkanut sapestaan ankaria uhkauksia Erkkiä vastaan, joista sopi päättää että hyljätty kosija vainosi onnellisen henkeä.
Anna sinä, Matti, minun ottaa asiat haltuuni, niin kyllä kaikki hyvin käy.» »Tässä asiassa vastatkoon tyttö itse», väitti Matti ja huusi, tuvan ovea raottaen: »Liisu, tule lapseni tänne!» Liisu tuli ja asettui isänsä turviin, kuten pelästynyt kyyhky, ja muori lausui: »Kuules nyt, Liisu, kummoinen onni sinulle on suotu, kun itse Jussilan rusthollari tahtoo sinua vaimoksensa.»
Kun hän vitkalleen kääntyi, seisoi hänen pyöreä eukkonsa vieressänsä. "Kuules ukko", sanoi hän, "minä ajattelen erästä asiaa". "Mitä sitte?" "Muistathan Jussilan käyneen täällä alusta viikon?" "Muistan kyllä; entäs sitten" "Ja tiedäthän sinä hänen ja Erkin olevan verivihollisia Katrin tähden?" "Hm, hm, tiedän niin minä senkin".
Liisu, joka juuri tuli sisälle, kun hänen äitinsä mainitsi Jussilan kihloista, katseli arasti ympärilleen, vaan nähtyään vanhan Maijan, otti hän kädessänsä olevista pehmeistä leivistä yhden ja antoi sen Maijalle, sanoen: "Tässä, Maija, on teille lämmintä leipää". "Kiitoksia! Kokonainen leipä! sinä Liisu olet kelpo tyttö.