United States or Faroe Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jäntin emännän kertomuksesta lisääntyi pelko ja äidin surullinen muoto hävittivät viimeisenkin sulun Elsan itkumieleltä. Niin että Jäntin emäntä tuskin oli saanut oven jälkeensä suljetuksi, kun Elsa purskahti valtavaan itkuun juosten äidin kaulaan. »Herra Jumala, mikä sinulla on lapseni?» Elsa ei kyennyt pitkään aikaan saamaan sanaa suustaan.
Vaimotkin pistäysivät silloin tällöin kadulle katsahtamaan lapsia tahi muuten pikimmältään silmäämään maailmaa, ja kun sattui puhekumppania, niin jäivät suusta kiinni, kunnes kumpikin muisti työnsä ja säikähti, että eihän vain siellä velli kuohu tahi puuro pohjaudu tahi puu putoa lattialle, jolloin juosten silpasivat sisään.
Ruvetaan tervasutille! Ei, ruvetaan suolalle! Mitä sitä tyhjää, pojat! Ruvetaan linnapallille! Joo, linnapallille, linnapallille! Pantiin linnaa ja ruvettiin lyömään linnapallia. Lyötiin ja juostiin ja huudettiin. Hih, maailmassa, vaikkei olisi paitaakaan! kirkasi muuan juostessaan sisälinnasta ulkolinnaan. Hih, kun on hippusa elää, kun on nuori ja terve! jatkoi toinen jälessä juosten.
Härkä, lehmät ja vasikat pakenivat häntä pystyssä, mutta sudet olivat nähneet heidät, ja susia ei enää ollut peloittamassa metsänrinteellä seisova kanto. Silloin on selvä, etteivät sudet jättäneet sopivaa tilaisuutta hyväkseen käyttämättä. Voi lehmä- ja vasikka-raukkoja! En henno kertoa, kuinka heidän kävi! Morsa tuli juosten kotiin ja kertoi onnettomuudesta. Härkä tuli mylvien hänen perässään.
Vihdoin aukeni kuitenkin lukko kovalla kitinällä ja ovenpuolisko, joka myös vähän piti vastaan, antoi myöten hänen sysäykselleen. Melkein juosten riensi Jeanne heti ylös huoneeseensa. Hän ei tuntenut sitä entisekseen, sillä sen seinät olivat verhotut vaaleilla papereilla.
Kaska ja Elias tulivat juosten ulos ja heidän jäljissään naiset. »
Hän lähti juosten karistamaan jälkeen toivoen tapaavansa vielä, ei saanut rauhaa muuten. Kadulla kulki lehmiä häkille päin: Montinin Kultaruusu, Omena ja Torstikki, Lepistön Punikki ja etempänä tuolla meni Kujalan Onnentähkä, vaan Nikkilän Helunaa ei näkynyt. Elsa sai juosta häkille asti ja siellä vasta tapasi, kun emäntä oli palaamassa.
Kädet lanteilla ei Aino nyt kuitenkaan kävellyt. Helmat edestä päin polvien tasalle kohotettuina ja hihat yläpuolelle kyynärpäitä hän liikkui milloin juosten, milloin kävellen. Mutta seuraavan pyhän aikana kuultiin, että Ainolla oli kaksi palvelijaa, ja niin leningin helmat saivat olla suorina ja uusimuotiset hihat ulottua aina kalvosiin asti.
Arsenikia! huudahti Kron, astuen murtamia askeleita taaksepäin. Myrkkyä! kirkaisi Albert, juosten esiin akkunan luota. Myrkkyä! Myrkkyä!... Haa! Niin, niin, se on totta! valitti Kron, vaipuen masentuneena tuolille. Hän muisti nyt ne sanat, jotka vaimonsa oli ehtinyt lausua ennen viimeistä hengähdystään. Tietoisuus siitä, minkä johdosta vaimo oli kuollut, musersi hänet nyt kokonaan.
Samassa tuli Iiri, joka pappilasta palasi, juosten portista ja huutaen: »Setä ja poika tulevat jo!» Sitte hän palasi aukaisemaan porttia. Lukkari ajoi pihaan, ja rattailta hyppäsi vilkkaannäköinen viisitoistavuotias poika. »Terve tultuanne, ukkoseni ja sinä Pekko poika! Menesty ja vartu tässä uudessa kodissasi, siksi kuin Herra sinulle oman kodin suo!