Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Huvilan saat, välipuheemme mukaan, ottaa haltuusi tänään jälkeen puolenpäivän, ja toivon tämän kauniin syntymäpäivälahjan suuresti ilahuttavan vaimoasi. Rakkain toivoni niin odottamatonta niin ansaitsematonta! Voinko koskaan palkita hyvyyttäsi ja rakkauttasi, armas, oma Akselini! Pidä hyvänäsi, pidä hyvänäsi! Lupaa vaan, ettet koskaan enää kuuntele akkojen juoruja!
Tää kaikki ei kuulu heihin, Vain yksi tietää tän: Hän raasti mun repaleihin, Repi repaleiks syämeni hän. He juoruja sulle toivat, He itkivät säälin veet! Mut miss' ois sieluni hoivat, He eivät ilmaisseet. Oli kellossa ääntä, sen tiesi! He puistivat päätähän; Olin häijy ja musta miesi, Ja sa uskoit kaiken tän.
"Kuka tuonlaisia juoruja on levittänyt? Vai minä olisin tuonlaisia naurettavia tehnyt!" Lyyli säikähti. "Nyt tiedän," lausui hän itselleen, "mitä on edessäni. Niin kävi, kuin aavistinkin." Isäntä jatkoi: "nyt siis on aika mennäksesi miehelle, vapauttaaksesi vanhaa isääsi talon toimista." "Ei, isä kultani," lausui Lyyli rukoilevalla äänellä, laskien polvilleen isänsä eteen.
"Sinä olet taitava ja sinusta varmaan tulee hyödyllinen poika, sinä saat toimittaa palvelusta omassa huoneessani ja minua itseäni passata", sanoi kuningas, "että näyttäisin kuinka suuressa arvossa pidän kuninkaallisen sulttanin lahjaa. Jos sinulla ei ole kieltä, et voi juoruja kannella, etkä suututtaa minua sopimattomalla vastauksella".
Uskotko lemmittyni kaikkia kadehtijain juoruja? Mutta kuin niin varmasti ja yleisesti kerrotaan... Kerrotaan, sinä armas visertelijäni. Lemminkäinen päätti ratkaista asian uhkarohkealla tempulla, veipä sitten puuhun tai petäjään. Hän otti tyttöään hellästi vyötäreiltä kiinni; painoi rintaansa vasten ja suuteli oikein tulisesti.
Mahdollistahan on, ettei emäntä aina voinut tyydyttää kaikkia vaatimuksia, sillä muutamat ulkomaalaiset olivat niin hävyttömiä, että levittivät juoruja hänen tylyydestään, hänen taloudellisesta itsevaltaisuudestaan ja että suuri Linné muka oli akkavallan alla. Siinä oli kiitos Saara Liisa Moraean vieraanvaraisuudesta ja hänen monista huolistaan. Mutta mitäpä hän siitä välitti.
Pelkureita emme olleet! huusi Martti painostuneena. Olimme kuulleet että herrat aikoivat myydä meidät ja heittää Lappeenrannan; sanottiin että kaupunki säästetään, jos eivät suomalaiset ryhdy vastarintaan. Sotamies kuulee käskyjä eikä juoruja. Ei ne juoruja olleet. Minkä tähden kiellettiin naisia ja lapsia lähtemästä.
Mutta kun he toiselta puolen runsaasti toimittivat kaupungille sen koko vuositarpeen juoruja, jätettiin enimmäkseen heidän vikansa muistamatta. Molemmat telefoonineidet istuivat ylhäällä komerossaan kuin hämähäkkipari ja virittivät lankojansa yli koko kaupungin.
"Mitä siinä on aprikoimista, jos et ajoissa ota niin jäät vielä vanhaksi piiaksi. Mitähän Olli tähän sanoo?" "Ei tarvitse isälle sanoa". Mutta Miina oli jo ennättänyt huutaa ovesta miehelleen, joka istui tuvassa: "Ukko, tulehan tänne uutista kuulemaan!" "Akkain juoruja!" urahti ukko, mutta ukko oli jokseenkin utelias ja nousi ylös. "No nähdäänhän!"
Niin, niin te olette vielä nuori, ainakin kymmentä vuotta nuorempi minua, enkähän tuota vielä minäkään ole seitsentäkymmentä täyttänyt." "Minäkö? Ja Kallea! Kaikkea ne kehtaavat puhuakin, ja tekin vanha ihminen uskotte tuommoisia juoruja." "Enhän minä tuota uskonutkaan, vaan niin sitä kylällä huhutaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät