Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
"No, no! maltahan mielesi!" neuvoi kauppaneuvos: "tuleva miehesi ei olekaan kreikan-, vaan lutherinuskoinen ainoastaan minä olen kreikanuskoinen." Minä häpesin ja ihastuin; luulenpa, että punastuinkin. Mutta raskas kivi putosi silloin sydämeltäni enkä sen jälkeen enää uskonut mokomia juoruja. Mutta niinkuin jo sanoin, ei ole minun elämässäni mitään merkillistä.
Gabrielle naurahti hermostuneesti. "Minun puolestani saavat he mielellään lörpötellä", lausui hän vapisevalla äänellä, "minulla ei ole koskaan tapana kuunnella juoruja." "Sehän on suuremmoista", vastasi kreivitär ivallisesti, "mutta silloin ei liioin pidä antaa siihen aihetta. Olet sillä vahingoittanut sekä itseäsi että vielä toistakin.
"Valehtelee ne, saat sen uskoa. Ne ovat jokainen minulle vihassa ja koettavat nostaa jos jonkinlaisia juoruja." "Mistäpä ne olisivat teille vihassa." "En tiedä mistä lienevät, sillä enkai minä ole heille mitään pahaa tehnyt, vaan vihassa ne ovat... Mutta sovithan sinä nyt sen asian ilman sovinnoittakin!"
"Oletteko varma, että nämät tietonne ovat tosia?" sanoi Constance. "Ne ovat ehkä kylän juoruja." "Kylän juorujako? Ei, kun minä otan toimittaakseni jonkun asian, teen minä sen perusteellisesti. Minä olen puhutellut poliisia. Poliisit ovat nuuskineet koko paikkakunnan, ja aivan varmaa on, että Alexandre Honoré ei jättänyt osoitettaan, kun hän läksi pois nuo kolme sataa frankia taskussaan."
Näytti siellä Kristukset ja näytti Mefistot: samat oli kummallakin hiiren takalistot. Mut Molièreksi se pyrki pieni hiiri, kun itse oli Luojansa ihanin satiiri. Siks alkoi hän akkojen juoruja juosta ja kritikasteriksi jo kiipesi tuosta. »Kun vuoret mun siitti» se oli hiiren logiikka »niin minä miks en vuorta?» Se oli hiiren tragiikka. Motto: »Land skall med lag byggas.»
He oleentuvat pikemmin ja ajattelevat yhtä ahkerasti luostarin tai sisarkunnan juoruja, johtajien vaaleja taikka naapuri-nunnaston häpeää, kuin he olisivat ajatelleet sen kaupungin tai kylän loruja, jossa he olisivat eläneet mailmassa. Näitä minä koetan auttaa, mitä suinkin voi.
Sitte rovasti kirjoittaa romisti sen pitkää tämän lyhyttä. Me vaan seisottiin kuin viimeisellä tuomiolla, sydän kourassa, että mikähän tuohon pomettiin vielä tarvitaan. Minä ajattelin että eihän täällä vaan liene mitään sissiä käynyt minusta puhumassa juoruja rovastille. Samassa rovasti niinkuin säpsähti ja näytti muistavan jotakin.
Mutta varmaa kuitenkin on, että hänellä näinä aikoina oli tiedossaan paljon juoruja ja että hän sekä sen aikuisista että myöskin ennen eläneistä, vaikuttavista henkilöistä sai kuulla koko joukon sellaista, joka tähän saakka on ollut vain vähän tunnettua, mutta joka kuitenkin on näitä aikoja hyvinkin kuvaavaa.
Tuo oli hänen mielestään niin verrattoman viisaasti ajateltua. Nyt ei hänen tarvinnut peljätä pitäjään juoruja, eikä vanhempiaan. Kun hän tuommoisena tuli kotiin, saisivat he kunnialla ja kaikkien hyvien ihmisten suostumuksella mennä yhteen.
Tuo naapurin emäntä oli rehellinen ja suora ihminen, joka ei koskaan muuta puhunut kuin totuutta, ja hän oli tuttu sekä Kolkkilassa että Kirrilässä. Hän ei koskaan suosinut juoruja ja lähimäisten panettelemista, sitä vähemmin itse juoruajia, ja sentähden Lillu poistui niin sukkelaan hänen nähtyänsä. "Hyvää päivää!" sanoi naapurin emäntä, huoneesen tultuansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät