Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Talontarpeita täytyi saada kauppias Frantsiita velaksi velan päälle. Juken kotipuoleiset velkamiehet eivät nyt enää uskoneet Juken laverruksia Antin rahoista, vaan alkoivat lähetellä Jukelle kuvernöörin viraston välipäätöksiä saamisistaan.
»Sen kasvot oli kylmännyt niin pahoin», jatkoi ukko. »Ne kohosivat suurille vesirakoille ja kuka tietää miten käypi... En kuitenkaan usko kovin pahaa, kun saatiin kuitenkin katsoa pakkasen jälki.» Juken tuhkan harmaista silmistä näkyi valkeaiset ympäri terästen ja kesken ukon puheen vapisten kysyi: »Mutta miten arvelette kihlauksen tänä iltana?»
Sinä olet isäntä niinkuin minäkin, me olemme isäntiä me.» »Kyllä me olemme isäntäväkeä ja veljet ja ystävät», virkkoi Niilo iloisesti ja rupesi täyttämään lasia. »Veljet ja ystävät, ihan veljet ja ystävät kuin saman äidin kantamat!» toisti vielä Jukke ja katseli mielissään joukkoa. Sitten Kopolan ukon esityksestä juotiin Juken malja ihan pohjaan asti, niin yksi kuin toinenkin.
»Vaan enemmän kuin tuhannen markkaa se tuopi tältäkin retkeltä. Olkoot he sitten vaikka kapustalla saatuja ja olkoot sitten vaikka vielä kirotumpia kuin tukkilaisen rahat, niin silmästään purevat kun tulevat asiaan», virkkoi äiti karmeasti ja hieman kehuvaisesti eikä tahtonut enää jatkaa puhetta Juken kanssa, koska Jukke oli niin omituisella tuulella.
Vaan kun ukko Koponenkin kehotti ja Siirin kasvateäiti joka oli lähtenyt markkinoille juuri Siirin tueksi lähti mukaan, niin lähti Siirikin. Ja kävellen joukollaan ettei kukaan huomaisi mitään mentiin Juken majataloon, jossa Jukke valjasti ruunikon ensi kerran sen uuden kiiltävän reen eteen ensikertaisilla tupsukkailla ajokaluilla.
Noista Antin sanoista ja äänen soinnusta kuului jotakin outoa änkytystä ja hätäisen tapaista vapistusta, niin tämä vahvisti Juken uskoa, että Antti on tullut häneltä kerjäämään armoa.
Uusi Hellberg ja Mikko Lihvonen kuulivat, että on vielä joukossa, jotka puolustelevat Anttia enemmän tai vähemmän. Niin tahtoivat nyt lopettaa yleisen puheen. Mutta Uusi Hellberg kuiskaten lupasi Lihvoselle, että hän pitää siitä huolen, että kaikki tulevat vaikuttamaan Juken hyväksi. Mikko Lihvonen laskeutui rakennukselta alas, lähti astua kaarittamaan kotiinsa.
»Samaa minäkin sanoa», lisäsi Lanton Niilo. »Oli Antti kerran tavannut Juken kantamassa hyvää rakennuksen puuta kotiinsa, niin oli käännyttänyt tuomaan takaisin ja antanut Jukelle vähän kiireen voidetta. Niin syystähän oli sepälle palkka.» Mikko Lihvosen kasvot tulistuivat ja rupesi oikein sydammen pohjasta selittämään: »Hyvät ihmiset. Tuommoisia ne ovat ihmiset, eivät ymmärrä asioita.
Sen lapsi minä olen ja jään olemaan. Mutta ulkoa kuului kiireitä askeleita. Ovi aukeni ja sisään astui Kokkolan Eero, Antin lapsuuden ystävä, joka tuli tervehtimään Anttia, kun kuuli, että hän on jo kotona. Silloin Hanna siirtyi pois ja siihen katkesi keskustelu Antin kanssa ja mieleen jäi yhäkin kangertamaan se äsköinen kiista Juken kanssa. Mutta miesten puhe kiertyi Jerusalemin suutariin.
Vai oliko se vaan tungettelemista lähempään ystävyyteen, päästäkseen siten hevosen kauppaan? vai mitä se oli? Vaan oli siinä kuitenkin senlaista Venäjän nahkan hajua, että Hanna ei tahtonut vastata mitään. Vaan varsin lopettaakseen sitä Juken puhetta viskasi neuleensa koriin ketterästi, koppasi laattialta koossa rutjottavat kenkänsä ja alkoi niitä näytellä. »Tämmöiset ovat ihmisen ainoat kengät.»
Päivän Sana
Muut Etsivät