Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
»Olen sentähden puhellut niin vähän, kun olen nähnyt, että sinä niin hyvin viihdyt tuon kavalan Juken kanssa», jatkoi Antti. »Olen antanut vapaasti seurustella Jukkea, että etköhän viimeinkään tulisi itse huomaamaan tuon katalan käärmeellistä kavaluutta, mutta se näyttää siltä, että olet niin likellä Jukkea kun se on sinun veljesi ettet voi nähdä häntä joka puolelta ja sentähden, koska Jukke on tehnyt niin paljon pahaa, että minun anteeksi antamiseni on loppunut, täytyy minun sinulle sanoa jäykkä totuus.
En minä vasta.» Tahvolta olisi päässyt nauru, kävi niin somasti mieleen tuo Juken lapsellisuus, mutta oli ruunikon kurjuudesta niin läpitsensä kauhuksissa, että jaksoi pidättää naurunsa ja huusi: »Mutta mitä, sen lurjus, teit kuitenkaan, kun menetit tuommoisen hevosen. Tämä on Jokelan Siirin kosiomies, konttoaa korttikaarit, tappaa hevoset ja elää kuin paha mustalainen...»
Mutta Siirin kihlauksesta, vaikka ei ollut puhuttu, ei hiirelle eikä heinälle, sen kuitenkin tiesi puolet markkinamiehistä ja tiesivät senkin, että sulhanen on palelluttanut morsiamensa, että se makaa vuoteen omana eikä kihlauksesta kuulu tulevan mitään. Sillä aikaa kuin Jukke ja ukko Koponen olivat omilla asioillaan, oli eräs Juken naapureista käynyt Siirin ja Siirin kasvateäidin puheilla.
Tämä kuiske ja tuo Juken ilo teki Anttiin pahaa ja tunsi salaperäistä väristystä jäsenissään, vaan ne viimeiset oikeudelle sanomat sanansa pönkittivät mieltä, ettei se päässyt painumaan tavattoman alakuloiseksi. Tuntui kuitenkin kovin pitkälle tuomion odotusaika.
Päivä oli jo joutunut puolen rintaan ja paistoi se nyt suopeasti, että lumi suli hirren selässä. Jäätynyt kuura puitten oksista putoili alas pieninä kappaleina ja harmaat usmalavat laaksoista oli haihtuneet ilmaan. Mikko Lihvonen, Peltolan isäntä, se oli Juken rippikoulutoveri, ja oli pysynyt aina hyvänä ystävänä. Hän oli toimittanut Juken tohtorin tutkintoon Suvannon kaupunkiin.
Juken kasvot värähtelivät hieman arasti ja ajatteli, ettei olisi tarvinnut juuri loukata Anttia eikä puhua niin ylenkatseellisesti, vaan joka on tehty se on tehty. Ei kuitenkaan kannata allekynsinkään ruveta. Rykäsi parin kuivaa tekorykäystä, katsahteli Hannaan isännän silmillä ja kolkosti virkkoi: »Kyllä sinä kerkiät kerjätessäsi saada perintösi, sen maksamiseen ei ole ennen kiirettä.»
»Eihän ne sentään ole kellä tahansa, jos minulla», lipasi Jukke ja osotti yhä kättään ottamaan. »Niin, ystävä ystävälle ja ystävä koko kylälle», virkkoi tosissaan Hanna ja koppasi pöytälaatikosta sen kirjeen, viskasi sen Juken syliin ja kyllästyneesti virkkoi: »Sinä olet juuri kuin keväinen lampaan karitsa. Se määkii ja määkii, mutta ei tiedä itsekään mitä hän määkii.
Lapset hiljaa hiipien katselivat isää ja olivat mielissään, kun isä oli kotona. Matti ja Kaisu ne mielivät ääneen puhelemaan keskenään, vaan Manti se nyrkkiä puistaen ja kulmiaan kupristaen muistutti pysymään hiljaa, että isä saisi nukkua. Mutta ovi aukeni kiireesti ja Juken ruskea muoto ilmestyi ovelle.
Juken alituinen riiteleminen siitä, ettei Antti mennyt rahaa ansaitsemaan, ja Hannan jokapäiväinen murhe vanhain päiväin köyhyydestä painoi Anttia raskaana taakkana ja vei alas kuni hivutustauti. Antin kasvot kävivät kalpeiksi.
Silloinpa saisi nähdä vanhaa äitiäänkin. Ja tunsi mielensä hyväksi, ettei hän vieläkään tullut hätään leipäuunista. Mutta nyt kun tunsi Juken karmeuden Anttiin, päätti hän pysyä erillään Vaaralankin armoista. Ajatteli sanoa Jukelle suoraan nenästä nokkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät