Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Hento, kalpea nainen koetti nousta ylös ja tavoitteli sirppiään. Kiitoksia, Larsson, sanoi hän heikolla äänellä, jonka sointu kuitenkin oli kaunis, minä jaksan nyt paremmin, minä tahdon leikata, isä tahtoo... Isä tahtoo! kivahti tuo pikku ukko.
Sain sinut ensi kerran sitä varten, että elämäni ei olisi vain itseäni, vaan myöskin muita varten, ja toisen kerran sain sinut nyt tänne, koska se oli sitä ollut. Onnemme tuli onneksi myöskin muille, ja minä luulen, että sitä jatkuu, niin kauan kuin jaksan. Tämä oli ensimäinen elämäni suuria sunnuntaipäiviä. Monesko lienee tämä, jona tätä muistelen?
»Hän ei ole puhunut paljo sanaakaan koko aamuna ja me huomasimme kohta, kuinka hän oli kauheasti kalpea. Eikö totta, tytöt? Kyllä hän on hyvin kipeä.» Niin päätti Siiri, ja toisetkin uskoivat samaa. Ja sitten he jäivät kaikki siihen katsomaan, puoleksi uteliaina, puoleksi säälien. »Ehkä Hanna menee kotiin. Taitaa olla parasta.» »Kyllä minä jaksan olla, en minä ole kipeä. Saanko jäädä?»
Kirjoittakaa pastori kuitti!" sanoi Kolkki. "Tehkää, tehkää niin, hyvä isäntä! kyllä minä teille sen maailmassa maksan, jos ma jaksan", sanoi Martti innostuneena kun kuuli asian onnistuvan. Pastori kirjoitti kuitin, Markku pani puumerkkinsä alle ja Kolkki luki rahat pöydälle. "Kas niin!
Sitten hän kysyi: "Haluttaisiko Sannan jo nousta?" "Niin ... ei minusta väliä. Ette tekään saa sitten nukuttua ollenkaan ... häiriynnytte vielä pahemmin... Meistä on teillä niin paljon vaivaa." "Nouse vaan ja tee tuli takkaan, taitaa sulle kovin tukalaksi käydä yö. Kyllähän minä nyt tämän yhden yön aina jaksan.
Tuolle taaleri tuleepi, Tolppa toiselle kohalle, Koko loutu kolmannelle; Vaan ei varsin nyt ruveta Kuitenkana kuolemahan, Vielä on viinaa kylässä, Vielä sittenkin sivallan Koko korttelin velaksi: Autas, veikkonen, vähäisen! Toiste maksan, jos ma jaksan." Aivan on asian kanta Tällä lailla, lapsukaiset!
Lukekaa lapsen silmistä että hänkin jo on tutustunut kurjuuteen ja hätään! hän ei ole äitinsä näköinen; minusta hän muistuttaa sitä, jonka nimen hän on saanut ja jonka enkelimäinen kuva ei milloinkaan ole haihtunut sielustani. Kasvatusäiti, kasvatusisä, siskokullat! minulla olisi paljon sanottavaa, mutta jaksan vaan vähän. Antakaa minulle anteeksi! Antakaa minulle anteeksi teille tuottamani suru!
"Sepä hyvä, vaan etköhän jo jaksaisi vähäsen soutaa." "Jaksan, jaksan, vaan eihän meillä niin kiirettä ole." "Minun mielestäni on kiire, sillä lauvantain kastevellille pitäisi Naatin niitty jo olla tehty ja heinät pieleksessä." "Heinistä sinä vaan puhut minulle puhu niistä äidille ja minulle haastele jotain muuta", sanoi Miina hiukan kärsimättömänä.
Sitten katseli hän ympärilleen, ikäänkuin etsien jotakin ja kysyi viimein kuiskaten: Menikö se maan alle? Kuka? Se, joka maan alta eteeni nousi... Sinne meni, vastasi pastori. Pitele kiinni, ettei vie. Ei hän enää vie. Ei vie, ei vie, kuiskasi Reita. Lähdemme täältä. Jaksatko jo lähteä? Kohta jaksan...
Mutta keskellä tätä helpoitusta leimahteli aina ajatus: »Kuinka paljon onkin minun poikani kadottanut tässä naisessa! Oletko sinä ehkä syypää siihen?» Kuin Kornelia nousi ylös pois mennäkseen, Holt sanoi: »Uskallanko uskallanko minä toivoa saavani nähdä teitä vielä kerran?» »Minä tulen niin kauvan kuin jaksan.» »Vai niin nythän minä näen ette tekään ole terve.» »En.»
Päivän Sana
Muut Etsivät