Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Jaakko Jaakon-Lauri oli ollut oikeassa: siitä edellytyksestä oli lähdettävä. Mitä sitten seurasi, oli niin selvää ja yksinkertaista, että häntä oikein pyrki, kesken kaikkea nykyisen tilanteen traagillisuutta, herttaisesti hymyilyttämään. Sinikka tarvitsi lakimiestä ... no niin, hän oli lakimies! Sinikkaa tultaisiin syyttämään rikoksesta ... no niin, hän puolustaisi ja pesisi puhtaaksi hänet!
Rillat lähtivät vierimään päivänpaisteista, yöllisen sateen jälkeisistä vesilammikoista kimaltelevaa maantietä, jonka hiekassa vielä siellä täällä näkyivät tuoreet auton jäljet. Tuo ei ole hyvä, mutisi Jaakko Jaakon-Lauri, niitä sateenvarjonsa kärjellä osoittaen. Mutta jumalan kiitos, meillä ei ole Sherlock Holmes'eja. Paitsi me kaksi, hymyili Paavo Kontio.
Paavo Kontio tuijotti tyhjään ilmaan kummallisesti lasittunein silmäterin. Samalla päästeli hän suustaan myöntäviä, koneellisia, oudon äänekkäitä huudahduksia, jotka näyttivät nekin kuin tyhjään ilmaan ammutuilta. Kuoleman syytä ei ole voitu todeta vielä, selitti Jaakko Jaakon-Lauri. Yhtä vähän on ruumiissa voitu havaita mitään ulkonaisen väkivallan merkkejä.
Mitä arvelet? kysyi hän vihdoin matalalla äänellä. Murha siis? Jaakko Jaakon-Lauri rykästeli pari kertaa vaivatusti. Toistaiseksi, lausui hän sitten virallisimmalla, kuivakiskoisimmalla äänenpainollaan, meidän on paras pysyä vain tosiasioissa. Siinä seisoo:
Eikä ainoastaan syynsä, vaan itsetietoinen päämääränsä, johon hän on tahtonut tulla tuon tekonsa kautta. Siis? Hänen vaimonsa! Että hän karkaa samana iltana, on omiaan tuon epäluulon melkein todennäköiseksi vahvistamaan. Sen sanottuaan otti Paavo Kontio syvän kulauksen lasistaan. Jaakko Jaakon-Lauri riensi mielihyvällä hänen esimerkkiään seuraamaan.
Tuskan kuvia, kauhun kuvia... Koko hänen olemuksensa ja henkinen koneistonsa tärisi kuin laivan runko, jonka propellit kapteeni on äkkiä komentanut takavauhtia ottamaan, silloin kun se juuri on ollut täyttä vauhtia eteenpäin porhaltamassa. Jaakko Jaakon-Lauri ei päästänyt häntä hetkeksikään silmistään.
Oletko sinä hullu? En. Mutta asiat, itse asiat ovat hullusti, näetkös. Sen pahempi! Toivoisin mieluummin tässä tapauksessa, että me kaksi olisimme järkemme kadottaneet. Hän jatkoi kävelemistään. Mutta hän pysähtyi jälleen. Mitä uskot? hän kysyi. En mitään, vastasi tyynesti Jaakko Jaakon-Lauri. Sinä et usko heitä syyllisiksi? Enkä syyttömiksi.
Vieraani ehtivät juuri mennä puutarhaan, selitti Paavo Kontio, ohjaten hänet kirjastokammioonsa. Paina puuta!... He tahtoivat katsella vähän talon ympäryksiä. Niin vai, niin vai, myönnytteli Jaakko Jaakon-Lauri. Talo kuin linna ... vaikka ei tämä sentään Kakolalle vertoja vedä... Paavo Kontion täytyi jälleen naurahtaa hänen omaperäiselle huumorilleen. Oli se sentään vielä ennallaan tuo vanha veli!
Taikka oliko väkevä whisky jo nyt ehtinyt hänen päähänsä kihahtaa? Myöskin saattoi olla mahdollista, että hän vain leikki liikutusta. Jaakko Jaakon-Lauri oli vanha vensperi, joka ei ollut ensimäistä kertaa pappia kyydissä. Jos hänen tarkoituksensa oli ehkä saattaa saman liikutuksen valtaan myös vanhaa toveriaan, hän epäilemättä erehtyi siinä suuresti tällä kertaa.
Jaakko Jaakon-Lauri ojensi palavan, paksun beirutskinsa kuin mörssärin häntä kohden. Riippuu meistä, sanoi hän salaperäisesti, riippuu kokonaan meistä kahdesta, mitä me tahdomme siinä seisomaan. Niinkö arvelet? kysyi Paavo Kontio hajamielisesti. Epäilemättä, vastasi Jaakko Jaakon-Lauri silmiään viekkaasti siristäen. Mutta se vaatii luonnollisesti suurta taitavuutta. Luonnollisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät