Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Jaakko Jaakon-Lauri oli lausunut nuo sanansa harvinaisen painokkaasti ja juhlallisesti. Paavo Kontio loi jälleen terävän, tutkivan katseen häneen. Mutta mikään ihmistuntemuksen tutkain ei voinut tunkeutua tuon jääkylmän, hyväntahtoisesti hymyilevän ja tiirottavan ulkohahmon läpi.
Jaakko Jaakon-Lauri kuuntelee kummastuneena hänen mietteitään. Mutta koska hänen mielestään ijäisyys-ajatukset eivät suinkaan vahingoita ihmistä, joskaan eivät erikoisesti hyödytäkään, on hän milloin hyvänsä valmis mielellään niihin osaa ottamaan. He haastelevat myöskin maallisemmista asioista.
No niin, millä minä voin palvella sinua? Jaakko Jaakon-Lauri painoi rillit lujemmin nenälleen, nojasi pään käsivartensa varaan ja jäi häneen ystävällisellä, selittämättömällä ilmeellä tuijottamaan. Sinä? virkahti hän viimein aivan kiusallisen pitkän vaitiolon jälkeen. Mitäs sanoisit, jos asianlaita olisikin tällä kertaa niin, että minä olisin tullut sinulle palvelustani tarjoamaan.
Ei tarvitse, ehti Jaakko Jaakon-Lauri siihen huomauttaa. Minulla odottaa oma kyytihevonen portin edessä. Jahah! Sen parempi! Ei tarvitse siis... Minun vieraani ovat puutarhassa. Susanna menee ja ilmoittaa minun lähdöstäni... Minä tulen takaisin vielä ennen iltaa. Paras, ettet lupaa mitään, päätteli Jaakko Jaakon-Lauri.
Sinun täytyy luottaa minuun! Sillä muuten en minäkään voi osoittaa tarpeellista luottamusta sinulle. He katsoivat tuokion silmästä silmään toisiaan. No niin, sanoi Paavo Kontio hitaasti. Rouva Sinikka ei ole minulle samantekevä. Jaakko Jaakon-Lauri näytti vilpittömästi ilahtuvan hänen toverillisesta tiedon-annostaan.
Ei mitään poliisitutkintoa siis? Ei. Ei edes mitään ruumiin-avausta. Kaikki sitä myöten sileää kuin keväinen kierä-jää. Uskomatonta! Paavo Kontio painoi lujasti molemmilla nyrkeillä ohimoitaan. Hänestä tuntui kuin olisi siellä sisällä taas ruvennut kaikki niin kummallisesti ympäri menemään. »Siliä maailman tie», hyräili Jaakko Jaakon-Lauri hänen korvansa juuressa. Lakkaa jo tuosta!
Ja sinä vastaat? Vastaa itse! Sinulla on nyt kortit käsissäsi. Jaakko Jaakon-Lauri kohotti tyynesti whiskylasin huulilleen. Asetti sitten lihavahkot kätensä ristiin vatsansa yli ja jäi peukaloitaan pyöritellen ystävänsä ajatustoiminnan tuloksia odottamaan. Paavo Kontio oli katsonut suurin silmin häneen.
Paavo Kontio oikaisi itsensä, näpisti huulensa ohuiksi kuin viiva ja virkahti leimahtavin silmin, kumahutellen pöytää raskaasti rystysillään: Se mahdollisuus, että he tiesivät kuolemantapauksesta ja olivat läsnä sen kestäessä. Tiedätkö mitä se merkitsee? Hän oli kamalan näköinen noin sanoessaan. Jaakko Jaakon-Lauri voi tuskin kestää hänen katsettaan.
Tuo mahdollisuus ei ole mieleeni juolahtanut, hän vastasi välttelevästi. Se merkitsee, että Kuusistossa on tapahtunut murha tai että sen herra ainakaan ei ole kuollut luonnollisella kuolemalla. Minusta tuntuu, virkahti Jaakko Jaakon-Lauri silmiään epämääräisesti räpyttäen, että juuri sinä menet ehkä liian pitkälle johtopäätöksissäsi.
Kyllä ymmärrän. Se onkin noilla muutamilla ämmillä suu sellainen kuin... He eivät kuulleet vertausta. He jo riensivät pihan poikki, Paavo Kontio edellä, Jaakko Jaakon-Lauri töin ja tuskin hänen perässään. Minä olen pelastanut tuon miehen kuritushuoneesta, selitti Paavo Kontio. Hän on minulle koiraa uskollisempi. Näin tehdään vääränvalan-tekijöitä, tuumi Jaakko Jaakon-Lauri askeliaan hoputtaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät