Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Mutta mieluimmin yksityishuoneessa. Tietysti!... No niin, se on päätetty siis! Me tapaamme. Näkemiin. He erosivat kumpikin taholleen, Jaakko Jaakon-Lauri tavallisessa hitaassa varovaisessa tahdissaan hiihätellen ja kopsutellen katukäytävää sateenvarjollaan, Paavo Kontio taas nopein, joustavin askelin, keppiä hengenvaarallisesti ilmassa heiluttaen.
Sitten istui hän kirjoituspöytänsä ääreen ja viittasi ystäväänsä vastapäiseen korituoliin istumaan. Puhu! sanoi hän. Mitä uutta? Asiat kehittyvät, asiat kehittyvät, virnotteli Jaakko Jaakon-Lauri tyytyväisenä rilliensä takaa...
Hän oli noussut hätäisesti ja rientänyt jo edellä eteiseen. Nyt hän oli ruvennut kiireisesti pukeutumaan. Jaakko Jaakon-Lauri seurasi häntä tyynenä ja järkähtämättömänä. Paavo Kontio painoi sähkönappulaa. Kun ei Susanna heti siinä silmänräpäyksessä tullut, hän painoi toisen ja monta kertaa. Susanna saapui vihdoin lääpästyneenä.
Paavo Kontio katsoi parhaaksi tehdä ensi yrityksen. Hyvä on, hän sanoi. Minä luotan. Millä voin sen sinulle todistaa? Jaakko Jaakon-Lauri hymyili herttaisinta hymyään. Ensiksikin sillä, että istut alas ja lupaat pysyä aivan tyynenä ja maltillisena. Toiseksi sillä, että kaadat itsellesi whiskyn ja otat sikarin... Hyvä! Molemmat ehdot ovat täytetyt jo.
Ei! jatkoi Jaakko Jaakon-Lauri äskeiseen pateettiseen äänilajiinsa. Ei se käy ... ei se käy meidän ikäpolvellemme. Mikä? Vaihtaa noin vain niinkuin vanhaa saapasta rakkautemme esinettä. Ei! Nykyajan kevytmielisille ihanteettomille ihmisille se voi olla mahdollista, mutta ei meille. Rakkaus on meille pyhä... Epäilemättä. Mutta...
Voivat kuulla toimistossa. Paavo Kontio ei viitsinyt enää vastata hänelle. Hän jatkoi kiivasta kävelyään ja pysähtyi vihdoin tuikeana Jaakko Jaakon-Laurin eteen. Entäs nyt? hän kysyi. Jaakko Jaakon-Lauri tuntui jälleen väärinkäsittävän hänen mielentilansa.
Hänen miehensä on kuollut, vastasi Jaakko Jaakon-Lauri vakavasti. Paavo Kontio hypähti tyrmistyneenä seisomaan. Kuollut? Milloin ja missä? Kuusistossa. Eilen-illalla noin klo 1/2 10. Kunnanlääkäri, joka heti kutsuttiin saapuville, on todennut kuolin-ajan. Nyt oli Paavo Kontion vuoro viinilasinsa pohjaan tyhjentää.
Jaakko Jaakon-Lauri elää vielä. Paavo Kontio on jo aikoja sitten tehnyt sovinnon hänen kanssaan, vieläpä taannut hänelle ikuisen paikan ja palkan omassa entisessä toimistossaan, jota nuori polvi yhä edelleen hoitaa hänen nimellään. He tapaavat entistä useammin toisiaan. Joka lauantai-ilta saapuu Jaakko Jaakon-Lauri uskollisesti Kontiolaan.
Hänellä oli kaksi apulaista, toinen entinen pormestari, juuri palannut Krestystä, toinen, senaattorinpoika, vasta viime keväänä tutkintonsa suorittanut. Kumpikin meriteerattuja miehiä siis, kuten Jaakko Jaakon-Lauri oli sanonut, joka oli heidät keksinyt ja heitä suositellut. Paavo Kontio ei itse ollut vielä oikeuden edessä esiintynyt. Hän odotti hetkeään.
Terve, sanoi Jaakko Jaakon-Lauri, laskettuaan kuitenkin välttämättömän salkun ensin kainalostaan ja luotuaan varovan silmäyksen ympärilleen. Oletko yksin? Paavo Kontio nousi ylös, sulki eteisen oven hänen takanaan, meni toimistohuoneisiinsa vievälle ovelle, antoi määräyksen, ettei kukaan saisi häiritä häntä, ja sulki senkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät