Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Me olimme uimassa, kun sen riettaan orjat rupesivat meitä kivittämään sinne järveen tässä kulmassani näkyy arpi vieläkin, kun muuan vinkula viskasi teräväsärmäisellä kivellä. Mikko oli rannalla, tämä kun pohjanmaatulaisena ei osannut uida.
Kun laulu oli loppunut, tuli syvä hiljaisuus. Mutta äkkiä huudahti Olga, hätäisesti ja tarttui molemmin käsin Ailin käsivarteen. Jumala, tuolla putosi joku järveen! Missä? Tuolla, tuolla! Hän osoitti kalliota, jonka reunalla Martha oli istunut. Etteköhän erehtynyt? kysyi Ossi. Mutta hän kalpeni, paha aavistus lensi hänen aivoihinsa. En, en, minä näin sen aivan selvään.
Samassa ilmestyikin sinne Tapani, jolta hän heti kysyi: "Minkälaiseen paikkaan se meni rannassa, menikö se lahden pohjaan vaiko syrjään?" "Se jäi kesken ja miehet sanoivat menevän väärään", sanoi Tapani varovasti. "Kesken!" ärjähti Dampbell, "enkö minä sanonut että se pitää viedä järveen!" "Sanoitte kyllä, mutta miehet lähtivät pois. Sanoivat menevän väärään."
Hän laski kiven järven pohjaan ja sitoi toisen pään kiinni venheen hankaan; sitten hän syötti pari onkea ja nakkasi ne järveen. Me tarkastelimme ukkoa onkinensa. Jo rupesi toisen ongen kuuluvainen pullistelemaan ja viimein se meni aivan umpeen. Ukko rupesi onkeansa hinaamaan ylös ja hän ketjautti aika ahvenen venheensä pohjalle, joka siellä rupesi keppuroimaan ja päristelemään.
Jonkun ajan kuluttua läksi Kyros Babyloniaa vastaan. Kauan majailtuaan kaupungin edessä, voimatta saada mitään aikaan, johdatti hän viimein Eufratin veden kaivettuun järveen, jota oli käytetty tulvain tasoittelemiseksi; kaupungin läpi juokseva vesi tuli siten niin matalaksi, että persialaiset pääsivät sitä myöten kaalamalla kaupunkiin.
Ei ole, vastasivat he kuin yhdestä suusta. Jaksattekos olla vielä niin kauan, että minä käyn tuolta Reittulasta voita hakemassa? Jaksetaan me olla. Vaikkapa tulette tekin, niin näette siellä paljon pieniä poikia, sanoi Lassi, kun pelkäsi, että jos ne yksinään menevät tapaturmassa järveen. Olikin siinä talossa poikia, eikä ollut kuin vähän yli kymmenen vuoden vanhin.
On tultu alppikirkon harjalle ja siihen hetkeksi pysähdytty. Jäljellä tuolla alhaalla on huimaavan pitkä, jyrkkä kattorinne, joka näyttää vievän suoraan Geneven järveen, kaikki epätasaisuudet sulavat yhdeksi viettäväksi lakeudeksi, ja edessä on vielä vaikein taival ylös kirkontorniin, vuoritemppelin näkötorniin. Kolkko on kulku sinne.
Eihän nuo Tepaston järvet ole näin kauniit.» Eivät olekaan, sanoi rovasti. Tepaston järvien rannoilta on raiskattu metsät yhdettömiin, on vain pensaita ja vaivaismännyn karvaita. Täällä sen sijaan tuollaiset aarniopuut auringon purppuroimina, majesteetillisen komeina ja tyyninä kuvastuvat järveen. On vahinko, ettei valokuvauskoneeni ole nytkään mukana. On todellakin vahinko.
Kun rovasti ehdotti Iiriä, koska hän oli pitäjän omia lapsia ja hänellä sen lisäksi vielä oli parhaat todistukset, vastasi Renkala: »Emme huoli semmoisesta. Vielä ehkä opettaisi lapsiamme menemään järveen, kun heitä kuritetaan.» Rovasti sanoi sellaiset puheet turhiksi ja vaati äänestystä, mutta silloin kaikki muut paitsi lukkari olivat Renkalan puolella. Siinä siis ei auttanut mikään.
Jos olisi osannut tätä aavistaa! Miten ei johtunut mieleen silloinkaan, kun harakka nauroi ilkeästi hänen juostessaan metsässä järveen päästäkseen! »Nyt minä kirjoitan Laurille!» huudahti Esteri. »Olisit kirjoittanut heille silloin», sanoi neiti Smarin. »Herran nimessä!» sanoi Esteri. »Mitä minä olisin osannut heille kirjoittaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät