Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Sill'aikaa olivat Valtterin vanhemmat etsineet häntä kaikkialta, aavistamatta minne poika oli joutunut. Pelkäsivät jo, että hän oli pudonnut järveen tahi joutunut suden kynsiin. Silloin tuli pieni paimentyttö kylään ja kertoi parkuen, että metsässä riehui hirveä mörkö, jolla oli karvainen nahka ja soikea, sokeritopun kaltainen pää.
Isommasta kellosta, jolla lukkari soitti, kävi sama satu, kuin monesta muusta kristikunnan kellosta, että se nimittäin oli joutunut pahan henken maanalaiseksi, ja että tämä sentähden oli upottanut sen kirkon vieressä olevaan järveen.
Eikö hän sitä sitte näe? Eikö hän sitä sitte käsitä? Gerda kohotti sitte kiivaasti päätänsä. Täytyisikö minun sitte ampua otsaani, vaiko heittäytyä järveen, että hän saisi silmänsä auki? Hän puhui kiihkeällä innolla kesken nyyhkytystään. Rakas lapsi! Sinä teet minun onnettomaksi, tuolla tavalla puhuessasi. Niin, äiti!
Sitä peittää metsä, jossa paraasta päästä kasvaa räkämäntyjä, ja niiden välistä Keidaslammin kirkas vesi kimaltelee kesäisen päivän laskeutuessa. Lammin rannalla sijaitsee iso ja ikirikas Lampelan talo, jonka viljavat, savimultaiset pellot ulottuvat järveen saakka.
Hovilaisen jalka liukahti kostealla kivellä, patroona putosi järveen ja olisi uponnut, ellei toinen lautamiehistä olisi kaapannut häntä takin kauluksesta kiinni. Mutta ei mitkään vastukset voineet pidättää häntä tässä hänen mieltänsä kiinnittävässä tutkimuksessa.
"Tämä ura", jatkoi hän osoittaen mäen rintaa, "joka täältä rannalta nousee tuonne vasten mäkeä aina mäen harjulle asti ja sieltä yhä jatkuu alas mäen toisella puolella olevaan Hyyppiöjärveen, on mainion Karjalan Pajarin mäenlasku paikka, jota myöten hän huviksensa venheellä mäkeä laski milloin yhteen, milloin toiseen järveen, ja ihmisiä rääkätessään pakoitti aina yhdeksän naista hame korvissa venhettä mäenpäälle takaisin vetämään.
Ka, survi, survi!» Ja isä ja poika ovat molemmat kyyryssä työntelemisestä, venhe hyökkää kohisten eteenpäin, koira on loikannut järveen ja ui jälestä, häntä liehuen pinnalla. Räkättäen lentää emo ilmaan, potkaisekse kuin pallo kohtisuoraan ylös. Samassa paukahtaa laukaus, ja kuperkeikkaa heittää lintu, pudoten takaisin järveen.
Ei tarvitse koko asiasta puhuakaan tuon koomin, kun vaan lupaat, ettet mene järveen etkä muulla tavalla lopeta itseäsi. MIKKO. Ilon päiviä me vielä vietämme yhdessä, Anna Liisa, semmoisia, ettei niitä monella olekaan. Minä kun vien sinut vihille ja pidän oikein hyvänä, niin takaan, että kuoleman halu mielestä pakenee.
Ja joskus istuivat piirtämään niitä samoja mäntyjä. Joskus kuuntelivat niiden huminaa, katselivat pilvenhattaroita, ojentelivat käsiänsä järveen päin ja puhuivat isän maasta. Kaikkea ne rakastivat, pieniä kiviäkin keräilivät, ja itkivät kukkasia, kun tuli niittoaika. Talon isäntä niitä vähän ymmärsi, muut eivät ollenkaan. Mutta isännän pään ne panivatkin pyörälle, josta oli suurta pahennusta.
MAIJU. Minä en kestä tätä, en. Menen järveen, lopetan itseni. MARTHA. Siunaa ja varjele tuota lasta, kuinka puhuu! Vai järveen! Elkää, herran tähden, enää toista kertaa päästäkö suustanne semmoisia. MAIJU. Mitä varten minä sitten eläisin, sanokaa, mitä varten? Kun on niin ikäväkin, ettei tahdo tulla toimeen. MARTHA. Kovin te olette äreä tänä päivänä. Mikä teitä oikeastaan vaivaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät