Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ja akkunan alatse kun ihan meni, niin ei malttanut olla Janne äännähtämättä, että "tanssippa, Jussi, mustilaista vielä viiden pennin edestä..." Mutta ei näyttänyt Jussi kuulevankaan ... eikö lie kuullutkaan. Verkalleen vössysteli kujatietä poispäin ja alla päin kepillään eteensä kopeloi ja kaikenlaista itseksensä höpötti Tuota tekoaan se oli Pehkos-Jussi jo kymmeniä vuosia tehnyt.
SIHVONEN. Ei lähtenyt. Mutta kyllä siitä rakkaudentaudista aina pääsee. Meritauti on pahempi. Se on ankaraa ja ilkeää: maha nousee suuhun ja henki kulkee silmistä. NEITSY JANNE. Sekin on kestettävä ja kärsittävä kunnes tottuu. SIHVONEN. Jotkut eivät totu koskaan. En minäkään olisi päässyt mokomasta lääkkeettä. NEITSY JANNE. Rommia. SIHVONEN. Niin sen luulisi, mutta maistahan, onko rommia!
Vouti yksin astui vastahamme ja antoi kättä: "Näettekö?" Enempää ei hän saanutkaan suustansa. Hän vei meidät kuolevan luoksi. Tämä näkyi olevan tuimissa tuskissa; otsalla helmeili kuoleman hiki, jota sisällinen kipu puristeli ulos; jokainen jänne oli pinkoitettuna, ja hän ohkaili niin tuskallisesti, niin peloittavasti, että oikein koski sitä kuullessakin."
Hän lähti kotiin, arvellen, että antaisi kiellon silloin kun tullaan huutokauppaa pitämään. Matkalla kirkolle tuli vastaan Hautalan Janne. Juho selitti millä asioilla hän oli kulkenut. Stenfors oli vielä maannut, mutta oli piian lähettänyt sanomaan hänelle, ettei hän ota tänään vastaan, että jos on jotain asiaa, niin sopii silloin toimittaa kun hän tulee pitämään huutokauppaa.
AMAALIA. Mitä sinä kouhoilet ja säikyttelet ihmisiä? NEITSY JANNE. Arkkuni kannelta ajan pois varikset ja harakat. HILMA. Hyvänen aika, Sihvonen putosi mereen! NEITSY JANNE. Taisi muistaa katkismuksestaan, että se vanha Aatami on upotettava. AMAALIA. Herjesta, mikä sille Jeremiakselle on tullut? HILMA. Elviira, tässä se on se nuorukainen, joka on minun.
Mutta juuri kun minun piti astua katuovesta ulos, pimitti roteva miehen haamu oven ja minä astuin syrjään odottamaan. Sisään tuli turkkikauluksinen herrasmies, joka minut nähtyään seisahtui ja kysyi muitta mutkitta: "Tiiättäkö työ missee tiällä assuu se Janne Kankkunen?"
Kun olisi se Janne pysynyt meillä, niin elot olisivat korjuussa. Leikkuu olisi loppunut aikaisemmin ja riihet olisi jo lopulleen puitu, sanoi Auno pitkän vaitiolon jälkeen. Kunpa niin olisi ollut, mutta eipä ollut, virkkoi Mikko jurosti. Auno oli taas tuokion ääneti. Olen jo sanonut ennenkin, että tämä talo on liian suuri meille, virkkoi hän.
Mutta, lyhyesti sanoen, hän parkasi säikähdyksestä minut nähdessään, sanoi ruvenneen nenänsä vuotamaan ja töyttäsi kuin nuoli ovesta ulos. MARI. Mitä ihmettä! Mitä hän sitten teki tuolla ikkunan luona? JANNE. Ohoh, niin huononako neiti minua pitää, että menisin toisten salaisuuksia ilmoittamaan!
Esaa tuodaan ulos kantaen, Hautalan Janne yksin pääpuolesta pitelee, toiset jalkapuolesta. Esa lasketaan jalkeilleen porstuassa. Siellä ainoastaan muutamat kynttilät himmeästi valaisevat. Ihmiset kuhisevat, tungeksivat. Melkeinpä luulisi noiden Hautalaisen silmäin voivan katsoa läpi ikivuoren tuossa, kun hän Esaa silmillään mittelee.
Joka kerta, kuin hän tarkoin mietittyään päätti itseksensä, että kaikki oli vaan unen-näköä, lensivät hänen ajatuksensa jälleen, niinkuin luja, hellitetty jänne, ensimäiseen asemaansa ja tarjosivat saman problemin hänen suoritettavaksensa: "oliko se unen-näköä vai ei?"
Päivän Sana
Muut Etsivät