United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne pysähtyivät kartanon eteen ja ajoivat sitten pihaan. Siinä se oli, siinä viedään hänen vaimonsa! Mutta kauhea tuska piti hänet kuin kiinninaulattuna paikallaan, hirveä pelko saada tietää, kammo saada kuulla totuus. Ja hän ei hievahtanut paikaltaan, hyykistyi vain alas kuin jänis ja vapisi kuullessaan vähäisimmänkin äänen. Hän odotti siinä tunnin, kenties kaksi. Rattaat eivät ajaneet takaisin.
Heit' eikö säikyttänyt tuo? SOTURI. Heh, kyllä: Kuin jänis leijonaa, tai varpu kotkaa. Olivat, totta puhuin, niinkuin tykit Ladatut kaksin kerroin jyrinällä; Niin he Kahdesti kaksin kerroin löivät vastaan. Veressä kylpeäkö teki mieli, Vai uutta Golgathaako kuuluks tehdä, En tiedä minä Apua huutaa haavani; ma voivun. DUNCAN. Kuin sanas kaunistaa sua haavas; maineen On maku kummassakin.
Riihess' onpi Riion poika, Se paksu Pajarin poika; Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Pankate jänis tulelle, Kierosilmä kiehumahan!" Jänis saattavi sanoa, Jänis varman vastaeli: "Lie'pä lempo lähtenynnä Kattiloihin kiehumahan; Läksin sanan saatantahan, Kielikerran kerrantahan." Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Mip' on sana saatavana, Kieli kerrateltavana?"
Olen kuullut kotona, että jos jänis juoksee tien poikki, kun ollaan johonkin menossa, niin matka onnistuu; mutta jos orava juoksee tien poikki, on paras kääntyä takaisin. Hei, Pekka, olipa tämä hauskaa kyytiä! Huomasitko, miten ilkeästi sudet irvistivät, kun kohotimme keihäämme ja ne näkivät, etteivät voineet päästä pakoon?
Paljo oli hän ampunut korpimetsojakin, ja niiden eriskummaisesta soitimesta kertoi hän, että "sihinän" sijasta ääntelivät ne melkein kuin lehtokurpat, "knorria" huutaen. Vielä toissa syksynä, 83 vuoden vanhana, ampui ukko 5 metsoa. Myöhäisinä syksyinä, kun jänis jo oli muuttanut karvansa, vaan maa vielä oli lumetonna, ampui hän joinakuina vuosina satakin jänistä.
Hetken päästä tointuu kuitenkin jänis sen verran, että lähtee hiljalleen kuukkimaan pois ja katoo katajapensaiden taa. Pekalta pääsee itku, ja kun hän on aikansa itkenyt, kahlaa hän toisen suksensa avulla alas niitylle toisen suksensa luo ja pääsee viimein, yhä vetistellen, kotiinsa.
Yht'äkkiä otti hän uudestaan kiven käteensä, nousi varpailleen ja heitti kaikella voimallaan. Pää oli muserrettu. Pari liikahdusta vielä ja jänis oli kuollut. Hän juoksi niin paljon kuin jaksoi; Henrik hänen jälkeensä. No niin! huusi Ellen seisahtuessa, nyt se on ohitse! Hän saattoi Henrikiä vielä kappaleen matkaa, eivätkä puhuneet mitään; ojensi viimein hänelle kätensä ja läksi paluumatkalle.
Repo itki reilitteli kiven päällä kyykyllänsä, kahen kaupungin kesellä kolmen linnan kuuluvilla; jänis juoksi katsomahan: "Mitä itket, repo rukka?" "Tuota itken, jänö rukka: kuoli mun sukuni suuri noilla tappotantereilla, vainovaivoilla sijoilla. Iso kuoli, äiti kuoli, kuoli viisi veikkoani, kuusi kummini tytärtä, seitsemän setäni lasta.
Se oli suuri, kesy jänis, joka ei koskaan käynyt pyydykseen, loikkasi aina loukkujen yli ja liisi langat.
Se jänis, jonka hän oli päästänyt menemään, koteutui taas pian tepastelemaan talon ympärillä ja eikö tuo tepastelle tuolla vielä nytkin. Lapset olivat joulun aattoiltaa kuluttaakseen menneet mäkeen. He laskivat alas rantatörmästä ja aina nousivat. Mutta kun alkoi tulla hämärä, rupesi nouseminen tuntumaan niin kovin raskaalta.