Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Aivan käytöllisillä, jokapäiväisen elämän aloilla on tuo sama alituinen uudistumisen ja vaihtumisen tarve, alituinen uusien aatteiden jano. Isäsuutarin lesti ei enää tyydytä poikasuutaria, eikä edes viimevuotinen lestinkuosi tämän vuotista aistia. Vielä tiheämmin vaihtelevat ompelijain mallit.
Ja vanhat roomattaret tyytyi juomaan vain vettä; halveksuipa herkkupöytää myös Daniel ja viisahaksi tuli. Ens kausi kaunis oli niinkuin kulta; makeiksi nälkä tammenterhot teki ja jano nektariksi joka puron. Hunaja ynnä heinäsirkat oli eväänä erämaassa Kastajalla; siks niin on suuri hän ja kunniassa kuin evankelium sen teille kertoo.» Kolmaskolmatta laulu
Sen mailman läpi hyrskyää Faust juoden hekuman maljan pohjasakoineen mutta kaikki turhaan! Hengen jano sammuu siitä vielä vähemmin. Tosin rakkaus Gretcheniin antaa hänelle hetkeksi autuuden riemun, mutta se on kuumeentapaista, se väljähtyy kuin päihtyneen hurmaus, se on liian aistillinen ja jättää jälkeensä särjetyn sydämen ja sortuneen onnen savuavat rauniot.
Kauppa-asia Bordeauxissa huomenna, kaunis neiti de P., vaimo kotona ehkäpä kuinka sairaana... Kaiken tuon lisäksi tuli vielä hirveä jano... Jo avattiin ovi, sisään astui äsköinen tuttava. Hän ei sanonut sanaakaan, viittasi vaan vankia perässään astumaan. Konsuli astui poliisin perässä pitkän jymisevän holvikäytävän toiseen päähän.
Vieläpä menivät pirut ihmisten sisälle ja silloin oli ihminen pirun oma, jos piru oli päässyt sisään, sitä ihmistä tanssitti piru aivan pillinsä mukaan. Tavallisesti meni piru suusta sisään, ellei muistanut tehdä ristinmerkkiä kun nautti jotakin. Eräällä lapsella oli jano. Piru tuli ihmisenä ja antoi lapselle juoda. Lapsi joi tekemättä ristinmerkkiä suun eteen. Piru meni sisään.
Kulki matkoa palasen, ajoi tietä pikkuruisen. Jo hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Jänö on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka!
Ja voihan sen ampua sitten myöhemminkin, jos se niinkuin kävisi liian väkivaltaiseksi. Nalle jäi taloon ja tottui vähitellen ihmisiin. Alussa ei hänen aivoissaan montakaan selkeää ajatusta ollut. Oli vain hämärä muisto jostakin pimeästä ja lämpimästä paikasta, josta hänet äkkiä oli temmattu huikaisevaan valkeuteen. Hänen oli ennen kaikkea nälkä ja jano.
Ajattelin juosta sinne juomaan, kun ohi mennään. Mutta tie ei mennytkään sen ohitse. Se painui synkkään korpeen. Jano tuli viimein yhä kovemmaksi. Uskalsin sanoa isälle: »Isä, minulla on kova jano.» »Täällä on salon takana lähde tien vieressä. Siinä saat levätä. Minä pistäyn vähän asialla Pisaran mökissä siinä vieressä», sanoi isä ystävällisesti.
Toisena numerona ohjelmassa oli kahvin tarjoilu, jolloin oli hauska katsella, miten nopsaan rovastinnan pyylevät pullat katosivat loistavan valkoisten hampaiden taakse, ja tämän jälkeen seurasi tanssi kuusen ympärillä ja vuoroon leikkejä, missä Rautio oli väsymätön johtaja. »Meill' on nyt paikka kullakin», »Jänö istui maassa», »Kas mylläri salvan aukaisee» y.m. lauleltiin yhä uudelleen, ei kenenkään ääni sortunut ja väsymystä ei joutanut ajattelemaan; se oli verraton joulujuhla.
Sen syyksi muodostui, min vuoks he alkoi minusta puhua ja toisillensa noin haastaa: »Tuo ei varjoruumis liene.» Mua kohden eräät lähestyi niin liki, kuin voivat, mutta aina vaarinottain, ett' tuli tuima heitä polttais yhä. »Sa, joka kunnioittavalta näytät etkä hitaalta, vaikka jäless' astut, vastaa minulle, jota jano, liekki vaivaa;
Päivän Sana
Muut Etsivät