Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sinä kuvaat heitä sattuvasti, sanoi Regina, hymyillen pitkästä aikaa, sillä meren tuoreus teki hyvää hänen haaveelliselle mielellensä. Onnellinen on todellakin se maa, jossa saadaan se, mitä toivotaan, paljaalla sanan voimalla. Jos olen nälissäni ja haluan kaunista hedelmää, sanon vain: omena! ja kohta on minulla omena. Jos minulla on jano, virkahdan: lähde! ja kohta helmeilee lähde edessäni.
Ei naurut, laulut siellä sullen soi, Ei riemua suo siellä päivä, yö, Vain Argon immet työssään vaikeroi, Titanin maksaa tuonen lintu syö, Sisyfos vaivoin paattaan vierittää, Mi vuorelt' alas luisuu uudestaan, Ja Tantalosta jano näännyttää, Ja Geryon-jätti tempoo tuskissaan.
Kuumetten tawalliset tuntomerkit owat: waihtelewa wilunwäre ja kuumuus, jano, päänkipu, lewottomuus, helleys ja kolotus ruumiissa, kiirehtiwä werenliikunto, kadonnut eli puuttuwa syöntihalu, epäjärjestys tawallisissa ruumiin toimituksissa ja sen erkanewissa aineissa.
"Mitä sinä tahdot nyt yön aikana?" kysyi Eli. "Minä tahdon olutta sinulta", vastasi Vigleif. "Minulla ei ole olutta sinulle nyt". Vigleif jyskytti ovea. "Avaa, kuuletkos! Minun on jano!" "Hys täällä on sairaita", kuiskasi Eli avaimen lävestä. "Sinä et saa olutta tänä yönä". "Hm!" kuului vaan, ja ulkopuolella oli hetkeksi ääneti.
1:NEN MARKKINAMIES: No, no, terve sihteeri! PEKKA: Viskaali saapuu tänne kohta. Pitkiltä matkoilta tulemme, suurien salojen kautta. No tuokaas esiin eväitänne, nälkä on ja jano. 4:S MARKKINAMIES: Kas tässä kalakukko, leikkaapa siekale. 5:S MARKKINAMIES: Minulta saat talkkunapiiraisia. 6:S MARKKINAMIES: Otapas otrarieskaa, pannukakkua. 7:S MARKKINAMIES: Maistapa oluttani päälle.
Iso kuoli, äiti kuoli, Kuoli muu sukuni suuri, Jätti mulle jäiset kengät, Sukat uhkuiset unohti; Jätti jäisille jälille, Talviselle tanterelle; Jätti kun jänö pojansa Suolle soikerrehtamahan, Jäälle jääkellehtämähän, Tielle tiiperrehtämähän, Palolle papattamahan; Jätti tuulen tuuvitella, Viluilman viihytellä, Koloilman kostutella.
Kaksi tuntia Jonson odotteli; hän oli niin väsyksissä ja suuttumuksesta raivoissaan sekä lisäksi vielä oli hänellä myöskin nälkä ja jano, niin ett'ei hän voinut olla menemättä kapakkaan ottamaan voileipää ja... Niin, matami Jonson kyllä ymmärsi, mitenkä sitte oli käynyt. Sitä hänen ei tarvinnut kertoa; sen vanhan jutun osasi hän jo ulkoa.
Kumpaaki lajia kaimaa tawallisesti jano, hidas wedenlähtö, hikusuonten sulku, kalwia ruumiin aje ja waikia henkimä.
Taivaan kirkkaus himmenee; aurinko kadottaa loistonsa ja näyttää kuuta tummemmalta; puiden viheriä muuttuu likaisen viheriäksi; linnut muuttuvat levottomiksi; eläimet harhailevat väsymättöminä ympäriinsä; ruumiin haihtuminen lakkaa; kieli tarttuu kitalakeen, polttava jano syntyy, ja hengitys raskautuu. Vesi haihtuu äkkiä nahkaleileistä, ja koko karavani voi pian juomaveden puutteesen nääntyä.
Sen hakevat sulho ja morsian kaulakkain kulkeakseen, sille karjatyttö helähyttää ilonsa ja sille huolensa haastaa. Se näkee karjan, näkee paimenet ja metsämiehet, linnut sitä pitkin piipertävät, jänö pitkät matkat pukkii sen selässä ja kernaasti valitsee sen vieressä makuunsa, sillä tie on sen paras liittolainen ja viepi ohitse vainoojat: ketut ja koirat.
Päivän Sana
Muut Etsivät