United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häntä vaivasi alituinen jano, ja Inkerin täytyi vähän väliä käydä noutamassa vettä kellarista, jossa hän koki säilyttää sitä kylmänä. Inkeriä kauhistutti joka kerta, kun hänen täytyi laskeutua sen synkkään holviin. Olivatko kiduttajat lopettaneet illallisen uhrinsa tuskat, vai makasiko tämä köysissä ja kapula suussa jossakin kellarin kaukaisessa komerossa?
"Teillä lienee jano," sanoi hän ystävällisesti hymyillen. "Ettekö te tahdo vähän juotavaa?" Kuuluipa että tytöllä oli sivistystä. Hän teititteli. Sellaista ei ollut vielä millonkaan Madsille tapahtunut. "Kiitoksia paljon, neitsyt," sanoi hän. Hän tahtoi näyttää että hänelläkin oli sivistystä. Tyttö nousi muutamia kapuloita tikapuita ylöspäin ja ojensi hänelle juoma-astian.
Hyvin varma hän oli ja erittäin näytti häntä huvittavan saada opastaa minua näissä metsissä, joissa hän jo useita vuosia oli kulkenut paimenessa. Nuo kolme jänistä, joita hän kantoi, eivät näyttäneet häntä ensinkään vaivaavan. Aivan torpan viljelysmailta ajoivat koirat ylös jäniksen ja mitä helein ajo alkoi ja kesti aika kauan. Vihdoin tuli jänö sievästi hyppien kaskimaan poikki minua kohden.
Heidän oli jano; kostea jälki johti heitä kiviröykkiöiden kautta pikkuruiselle lähteelle, johon oli laitettu ontosta kepistä kouru vuohipaimenia varten. Sammal peitti maan lähteen ympärillä. Jeanne kävi siihen polvilleen juodakseen, ja Julien teki samoin. Kun Jeanne nautti raikkaasta vedestä, otti Julien häntä vyötäisistä ja koetti vallata hänen paikkansa kourun suussa.
"Tämmöinen matkustus", sanoo yksi MacClintock'in tovereista, "on niin väsyttäväinen, ja jano niin kova, että sitä tee-kupillista ja pemmikan-naulaa, mikä ehtolliseksi saadaan, ei vaihetettaisi koko mailman kalleuksiin". MacClintock'in etevin reki-retki alkoi Huhtikuussa ja kesti kolmatta kuukautta. Väki jakaantui kolmeen retkikuntaan, jotka lähtivät eri haaroille.
He tappavat kaikki, jotka näyttävät heistä vastustajilta ... metsieni hävittäjiltä, Mannun ryöstäjiltä... Puhki vatsat, silmät pois päästä... Mantu, maa-äiti...» Yht'äkkiä viiltää Muttisen päästä niin, että hän välttämättä tahtoisi jotakin. On ikäänkuin häntä janottaisi. Mutta se jano on sielussa.
Muiskujen ain' ylistyksiä laulajat kiistaten laulaa, Kun muka ei parempaa pääll' olis maan mitäkään! Myös hunajaa olen, myös minä huulilta impeni juonut, Mett' imenyt sulosuun, vaan sanon, sen sanon mie: Kuivia suutelot on, hunajastahan ei jano lähde, Kun sitä juot, yhä juot, polte se kiihtyvi vaan! HYLJ
Kaikki ihmiset ilman muuta tietävät, että ihminen saattaa janota totuutta ja pyrkiä jumalan luo, mutta ainoastaan viisaat tietävät, että ihmisen jano on vain heikko jälkimaku siitä jumalallisesta rakkaudenkaihosta, jota korkeammat tajunnat tuntevat ihmissielua kohtaan. »Niin rakasti jumala maailmaa», kuiskaa kristikuntakin pyhässä totuuden aavistuksessa ja erehtyy vain, mikäli se luulee, ettei jumala teossa ja toimessa rakastanut ihmiskuntaa aikojen aamusta saakka.
Ei muuta kuin Marian kevyttä, kiireistä sipsutusta, kun hän juhlavaatteisiin puettuna toi juotavaksi kylmää sitruunavettä ja laski sen penkille. Juo! sanoi Maria. Sinulla näkyy olevan kova jano. Tänään on niin ihanan hiljainen ilta! Liian lämmin, enkä voi tehdä työtä! mutisi Adelsvärd, katui hajamielisyyttään ja hymyili kiitokseksi. Maria hymyili myös: Nyt on aika tuolla!
Veräjä oli avoinna, hänen oli mielestänsä jano ja päätti astua sisään, saadaksensa lasin vettäkin. Porstuan poikki käytyänsä, tuli hän pieneen saliin, kauniilla, vaan yksinkertaisella huonekalulla, vilkas, valoisa ja ruusulta hajahtava, joka oli akkunalla.