Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
"Minä en huoli siitä lahjaksikaan, vaikka sen viskaisit minulle! Minä en sitä ollenkaan tarvitse, mutta se ei eläisi minutta." "Niin, sanopas muuta!" "Enkö sanoisi! Lihaa ja heiniä on minulla itselläni; olutta ja leipää on myöskin, puita ja hirsiä, talo ja vaatetta. Mitä minä sitte sinulla tekisin?
Konna, joka et kuolleillekaan rauhaa Anna! heittää Olai hänen silmilleen ja laskee lyhtynsä maahan. Et olisi mitänä mahtanut, jatkaa Panu, ellei oma vereni vastaani noussut, oma kiroomani eteeni osunut. Minua oli auttavinaan Lapin noita, sinua auttoi ... en sanoja saanut ... sala-ansan viritti ... itselläni pääni hinnan maksatti... Pitkä on kostajan käsi! virkkoi pappi.
Minä tiedän kumminkin, ettei tämä suurempi tieto ja taito suinkaan perustu siihen, että olisin ollut heitä henkisesti etevämpi, vaan yksistään siihen, että vanhemmillani on ollut varoja minua kouluttaa, jota vastoin heillä ei ole ollut mitään varoja siihen tarkoitukseen käytettävänä. Minulla itselläni ei siis ole ollut tässä asiassa mitään osaa näyteltävänä.
Nukkuvat pojat sanoi hän olevan kaksoiset. Ne olivatkin aivan yhdennäköiset, ainoastaan sillä eroituksella, että toisella oli ruskeat, toisella valkoiset hiukset. Oi onnellisia lapsukaisia! ajattelin minä. Kun he ovat kaksoiveljekset, niin heille ei tule koskaan ikävä ja päälle päätteeksi on heillä vielä sekin onni, että heillä on isä ja äiti, minulla itselläni ei ole veljeä, ei isää!
Niissä kaikissa näin minä vaan hänen himonsa valtaan ylitseni, enkä nähnyt sitä, että se vuoti huolellisesta ja rakkaasta perheen-äitin sydämestä lapsiamme ja itseäni kohtaan. Jota enemmän hän sitä teki, sitä enemmän paatui sydämeni häntä kohtaan, muka niin viattomasta käytöksestä kun luulin itselläni olevan. Mitäpäs muuta.
»Ja kuitenkin, Knut, kuitenkin kosin minä vielä kerran mahtavia. Silloin oli minulla itselläni mahtia, rahan mahti. Siihen olin minä päässyt taistelemalla uskomattomia vaikeuksia vastaan, ja siinä minä nyt seisoin, jossa minä tahdoin seista avatakseni täyttä totta ilmeisen tulen vihollistani vastaan.
"Uskoin, minä uskoin häntä, mutta vihasin häntä siitä syystä, kun täydyin uskoa, ja luulin itselläni olevan noitasormuksen, pimeyden kahleilla sidottuna, ja minä ajattelin: eikö sinulla ole voimaa pudistaa se pois itsestäsi, ja...
Täytyyhän tytön päästä tunnonpintehestä", sanoi haudankaivaja hymyssä huulin. "Minulla ei ole rahaa itselläni mukana ollenkaan, vaan lainaan mummolta. Lainatkaapas nyt mummo!" Mummo veti villalangoista kudotun kukkaron taskustansa; siitä hän antoi Elsalle kaksi isonlaista hopearahaa vanhaa mynttiä. Elsa ojensi rahat haudankaivajan käteen. "Piisaako, riittääkö nämät?" kysyi hän. "Riittää ne.
"Voi kiusattu!" tuskitteli Topias sormitellessaan rahoja. "Mikä nyt? Ettekö ostakaan...?" Miehen muoto julmistui, arvet näkyivät kohta rumempina. "Minulla ei ole pientä rahaa." "Eikö yhtään?" "On, mutta kymmenen penniä vaan." "Oo, en minä enemmästä välitäkään, minulla on itselläni viisi penniä."
"Eihän se ollut vaarallista; luulen itselläni olevan oikeuden nähdä omilla silmilläni ja ottaa selko asiasta." "Niin, niin, se on tietty." "Mutta etkö sinä tiedä siitä asiasta mitään?" "Tiedän kyllä vähäsen."
Päivän Sana
Muut Etsivät