Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. marraskuuta 2025
"Ei sovi, sillä en tiedä miten hän tulis sitä käyttämään," sanoi Bintrey, ja kääntyen taas Obenreizeriin lisäsi hän: "Minun on velvollisuuteni itseäni kohtaan huomatkaa, etten myönnä sen olevan teitä kohtaan selvittää käytöstäni tässä asiassa ja ilmoittaa, mitä tässä on tehty minun neuvostani ja minun edesvastauksellani ainoasti. Käsitättekö lausettani?" "Aivan hyvin."
Näöltään yksinkertaisimmat kysymykset ovat usein mitä vaikeimmat ratkaista. Ilmankos sanotaankin, että "yksi hullu voi kysyä enemmän kuin yhdeksän viisasta-vastata." Tuota lausetta en kuitenkaan tahdo sovittaa juuri tähän tapaukseen, koska minä lopultakin toivon päässeeni asiasta selville, vaikka olen yksin enkä näihin asti ole tiennyt lukea itseäni noitten yhdeksän viisaan joukkoon.
*Brendel*. Ihana emäntäinen, sitte olette tuhlannut aikaanne turhaan. Sillä se on jotenkin mitätöintä, sen voin sanoa. *Rebekka*. Vai niin? *Brendel*. Se mitä olette lukenut, tarkoitan. Minun arvokkaimpia teoksiani ei yksikään mies tai vaimo tunne. Ei kukaan paitsi minua itseäni. *Rebekka*. Kuinka *se* on mahdollista? *Brendel*. Niitä ei ole vielä kirjoitettu. *Rosmer*. Mutta hyvä herra Brendel
No, muutaman vuoden perästä on minulla siis kunnia olla »meidän tunnetun ja etevän naiskirjailijan veli.« Onnittelen itseäni! Hahaha! Mutta tuletko nyt, niin mennään ryytimaahan laittamaan kalastusneuvot kuntoon siksi kuin vieraat saapuvat. Ins. Aina. Niin, menkäätte te edeltäpäin minä tulen sitten perästä kukkia kastelemaan. No, missä ryökkynä niin kauan on viipynyt?
Veltosti, kuin uupunut ainakin, vedin itseäni eteenpäin ja noiduin hiljaa kohtaloni kieroa vehkeilyä, joka ei minulle tahtonut suoda tilaisuutta senlaiseen, sekä mietin keinoja miten minäkin, kohtaloni oikuista huolimatta, pääsisin jonnekin maalaiskylään edes muutamaksi päiväksi virkistämään väsyneitä raajojani ja hermostoani, jotka molemmat olivat miltei aivan pilalla raadannasta ja alituisesta suurkaupungin jyrinästä ja tärinästä.
"Kuulkaa, Klairon, ja kaikki, te hyvät herrat, kuulkaa! Minä en ole enään köyhä Dubois, herra Lemoine'n kirjuri; minä voin ilmoittaa oikean nimeni, sillä minä en tarvitse enään elättää itseäni kätteni töillä. Sitten kolme viikkoa olen minä rikas, kenestäkään riippumaton mies.
Ja koska on ihmisiä, jotka erehtyvät geometrian yksinkertaisimpienkin kysymyksien suhteen ja tekevät niistä vääriä johtopäätöksiä, pidin itseäni tässä suhteessa yhtä mahdollisena erehtymään kuin muita ja hylkäsin sentähden kaikki perusteet, joita ennen olin pitänyt todistuksina.
Ja kuitenkin pidän itseäni jossakin määrin velvoitettuna puhumaan niistä, jotta saatettaisiin päättää, ovatko perusteeni tarpeeksi varmat. Olin aikoja sitten huomannut, että siveyttä koskevissa seikoissa joskus täytyy seurata epävarmoja vakaumuksia aivan kuin ne olisivat epäilemättömät, kuten yllä olen sanonut.
Oliko hän elossa tai ehkä hän oli jo kuollut. Nuhtelin itseäni, että olin kantanut nurjaa mieltä häntä kohtaan. Ei tuo nurjuuteni ollut oman itseni vaan äitini kärsimyksien tähden.
Mutta jos minä antaisin Ahdin itseäni säikyttää, niin voisinpa helposti unhottaa erään toisen asian, joka minun oli sinulle sanottava, Hannu rukka; minä voisin jälleen sinut peloittaa, jos vaan tahtoisin. HANNU. Ei, Liisa, sitä sinä et voisi. LIISA. No, saadaanpas nähdä, kuinka levollisesti sinä kuuntelet kertomustani. Yrjö!... Yrjö!... Liisa, kuka sen on sanonut?
Päivän Sana
Muut Etsivät