Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Ole luja tahdossasi. Lents taisi nyt taas työskennellä tyyneellä mielin ja tavallisessa järjestyksessä, eikä häneltä nyt puuttunut muuta, kuin pari pientä sanaa Annin suusta. Olihan Anni saattanut sanoa: Jumalan kiitos, että sinä nyt taas istut työssäsi! Lents luuli voivansa olla näitä sanoja kaipaamatta, mutta ei niin ollutkaan laita.
"Kuulehhan Mattia vain!... Et sitä niinkään lankakeränä hypittele ... ei se olekkaan niitä kaurapuurolla ruokittuja tuo meidän Lippa ... kyllä taidat tehdä viisaammin, jos itse Lipan syliin istut, Matti! Vai mitä se siihen Lippa arvelee?"
Voi sua Anttiseni, kun tuossa jälleen istut noin kiharapäisenä kuin ennenkin. Eikä näet pidä tikkujakaan koskaan oleman paikoillaan..." Näin puheli ja hääräeli onnellinen äiti, väliin itkien, väliin nauraen, väliin silittäen ohi mennessään poikansa kiharaista päätä, väliin taputtaen olalle Ellua, siunattua miestä. Pian oli sairas saanut virvoitusta ja oikaisihe jälleen vuoteelleen.
Sinä istut sohvapöydän ääressä, toisessa kädessä paperikäärö, toisella selailet valokuva-albumia. Minä katson velvollisuudekseni ryhtyä selittämään, ketä ne ovat ne ja ne, se on isävainaja, se hänen sisarensa, joka vielä elää, ne ovat pikkusisaria, jotka ovat kuolleet. "Onko isänne kauan sitten kuollut?" Minä mainitsen vuosiluvun, sinun isäsi on kuollut vuotta ennen. "Te asutte setänne luona?"
Lukija, joka istut tyynessä majassasi rauhan ja sivistyksen ympäröimänä, muistatko noita milloin suuria, milloin surullisia muistoja, jotka jäävät elämään vielä vuosisatojenkin kuluttua ja jotka milloin loistavat kirkkaasti kuin auringon valo, milloin taas kuin pois kulumattomina veripilkkuina himmentävät historian kirjavia lehtiä?
Pirtit on pienet Tuonelassa, maan alla kaitaiset kamarit, kuu ei loista, päiv' ei paista, yksin istut, yksin astut, toukka seuloo seinähirttä, itse seulot itseäsi ikävässä ainaisessa, haikeassa, vaikeassa."
Koko pitkän yön hän istui lastansa katsellen; mutta kun päivä vähän hämärsi, tuli täti hänen luoksensa, sanoen: »Mene nyt vähäisen levähtämään. Sinun voimasi loppuvat, kun tässä aina istut; kyllä minä lasta katson, ja jos hänessä joku muutos tapahtuu, kyllä sitte heti sinut herätän.» Hilja läksi lepäämään, mutta kauan ei hän voinut nukkua.
"No, älä enää koskaan sano, ettei sinulla ole kymmentä hyvää ystävää, jotka voivat auttaa sinua eteenpäin maailmassa", tuumaili vanhus. "Koeta sinä vaan, mihin ne kelpaavat, nämä ystäväsi. Se on paljoa parempi kuin että laiskana istut ja valitat, ettei sinulla ystävää ole, joka sinua eteenpäin auttaisi." Poika mietti vanhan opettajan sanoja. "Taidatte olla oikeassa", sanoi hän vihdoin.
Lenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi, poikki Pohjolan merestä sepon Ilmarin pajalle. Aukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli: ei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?"
Sinä istuit ihan samalla paikalla, kuin nytkin istut, ja minä istuin tässä näin, ja tuossa seisoi viinilasi täytettynä melkein reunoilleen, ja minä vielä sitä siirsin likemmäksikin, muistatko sitä? Silloin minä sinulle sanoin, ja sanoin selvästi ja suoraan: ei järki-ihminen noin anna rahojaan pois, ei yksin isälleenkään, noin ilman mitään".
Päivän Sana
Muut Etsivät