United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Orpana", lausui Lörincz herra, "sinun pitäisi oppia, mitä yli-ispáni sanoi kun nuorena lakimiehenä ollessani olin kutsuttu yhteen pöytään hänen kanssaan ja yritin, minäkin, kaikin mokomin istumaan viimeiselle sijalle. 'Istu sinä vaan, veikkoseni, mihinkä hyvänsä', lausui tuo kunnon mies; 'sinä voit olla vakuutettu siitä, että missä sinä istut, siinä on aina alhaisin sija'".
Missä on visapäinen puukkoni, kaiken, kaiken sovintomies? AAPO. Malta mieles! JUHANI. Pois tieltä sinä ja pois tämä kirottu elämä! Puukko! SIMEONI. Hillitkäämme häntä! AAPO. Tänne, veljet! JUHANI. Pois tieltä! TUOMAS. Koreasti, poika! JUHANI. Hellitä, Tuomas veljeni! TUOMAS. Sinä istut koreasti! JUHANI. Mitä maksaa nyt enään koreus, kun kaikki on mennyt?
»Taivas varjelkoon minua menemästä naimisiin ja joutumasta olemaan olemassa toista varten. En iki päivinäni siihen kelpaisi. Tuolla konttorissa istuu miehesi ja on olemassa sinua varten ja täällä istut sinä ja olet olemassa häntä varten.»
«Mitä tahdot minusta, Leonore?» kysyi Eeva maltittomasti, mutta kuitenkin liikahtamatta, «olenhan pyytänyt saada olla yksinäni.» «Oi, en voi jättää sinua, Eeva! Miksi istut täällä näin kosteana, kylmänä iltana ja sitten vielä maassa? Oi! tule kotiin, tule kotiin minun kanssani!» «Mene sinä kotiin, Leonore! Tämä kostea ilma ei sovi sinulle.
Eivätkö liene siellä jossain kartanolla. JOHANNES. Sitten saamme heti kuulla. Mutta nyt syliini ensin. ANNA LIISA. Elähän vielä. Meillä olisi niin paljon puhuttavaa, Johannes. JOHANNES. Voimme sen tehdä, vaikka istut tässä polvellanikin. ANNA LIISA. Ei siitä tule mitään. Tiedäthän sen ennestäänkin. JOHANNES. No, puhutaan sitten pian. hyvin pian. ANNA LIISA. Minä vaan en tiedä, kuinka alkaisin.
Minä olen istuutunut puutarhan penkille ja sinä istut toiselle vastapäätä.... En saa katsotuksi sinua silmiin, näen vain jalkasi, sirot ja lujat, ja voimakkaan nilkan ja kaunismuotoiset kengät.
Tässä istut nyt, sanoin itselleni, sinä, kirjailija, jolla on taipumusta hermostumaan ja jonka ruuansulatus on huonossa kunnossa, ja kuitenkin olet syönyt kuin merimies tai maanraataja. Sinä olet rasittunut hyöriessäsi ja pyöriessäsi parin viikon aikana kuin poikanulikka.
Tuura rahille pöydän toiselle puolen. TUURA: Se olisi asia sellainen, että kun sinä et totellut sitä arpakapulaa... TUURA: Et. Mutta näetkös, se oli nyt sittenkin yhteinen asia... LALLI: Häh? Enkö minä ole oma mieheni? Enkö istu oman orren alla? TUURA: Istut, istut. Mutta kyllähän se kylän ja kihlakunnan käräjissä niin päätettiin. LALLI: Käräjöikööt! TUURA: Tietysti, tietysti.
Täytyi lähteä katselemaan ja lähestyessään näki hän että siellä se istuu allapäin. Ennen lähestymistä tekeytyi Kaisa niin huolettoman näköiseksi, kuin ei olisi mitään tapahtunut. "Mitä sinä täällä istut?" kysyi hän melkein nauraen. Verkalleen nosti isäntä päätään ja kasvoista näki selvään tuon vanhan lauseen suurista onnettomuuksista. "Lähde, veikkonen, pihaan", jatkoi Kaisa.
"Mutta, Fredrik", sanoi Reinhold äkkiä kesken puhettansa, "mitä istut sinä siinä niin mykkänä ja kankeana. Onko sinulta puhelahja kokonaan kadonnut? Tule! juokaamme tämän rakastettavan suloisen neitosen onneksi, joka on meitä niin hyvin ravinnut". Fredrik tarttui vapisevin käsin suureen lasiin, jonka Reinhold oli kaatanut ihan piripinnaksi.