United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuningatar astui sisään yhtä kalmankalpeana kuin äskenkin ja lähestyi minua käsi pystyssä. Sinä murhasit sen ainoan, jota minä rakastin, sanoi hän. Ota siis vastaan palkkasi! Ole puoleksi ihminen, puoleksi marmoria, niinkuin valtaistuin, jolla istut! Minä tunsin heti kivettyväni ja siitä saakka olen nyt ollut tämmöinen. Mutta ei tässä kyllin. Hänen kostonsa ulottui myös alamaisiini.
Olkoon ulkona millainen sää tahansa, lämpimässä rautatievaunussa istut aivan turvallisena mukavalla istuimellasi. Ja kesäiseen aikaan pääsee nopeakulkuisilla ja mukavilla höyrylaivoilla vesiä myöten matkustelemaan.
Sinä olet nyt käynyt isoissa kaupungeissa, olet opettanut lapsille maanviljelysoppia, nyt sinä olet yhtä kelvollinen kuin se tyhmä yhdistys Güstrowissa, joka tietää kuinka ulkomaalla sontaa luodaan sinä ehkä osaat nyt luoda sontaa ranskaksi, sinä ja nyt sinä istut tässä kuin viides pyörä vaunujen alla! Nyt, sinä olet saanut sinun tahtosi tapahtumaan, nyt minä myös tahdon saada minun tahtoni.
Yksinäsi sinä täällä vain istut. Eikö lähtä kävellä lopsimaan, siellä on niin lupoisa ilma. Missä sitä käveltäisiin? Tuolla pitkin tietä, ja jospa pistäytään Hemmolassa. Etkö sinä tiedä, sieltähän on Hemmo poissa. Kyllä tiedän, vaan en minä nyt... Mikä sinun nyt laiskisti? Minä olisin niin halulla kävellyt. Matti käänsi puheen toisaanne ja kysyi, oliko suutari tehnyt Pekan kengät?
Varpus-raukka valitteli Iltasella yksinään: »Minut onni uskotteli, Jätti yksin itkemään.» Tämän kuuli peippo puussa Sanoi: »Kuule, ystävä! Miksi surulaulu suussa Istut luonnon sylissä?» »Iloon luotiin linnut pienet, Luoja heitä holhoilee. Senpä kyllä, veikko, tiennet. Kiitä Herraa, iloitse!» Varpunen sen kuuli aina Siitä päivin laulelee, Ei sen mieltä murhe paina, Talvellakin riemuitsee. Vanhuus.
Kultatukka, vuota; vuota, itseäni toista kertaa puijata en aio antaa! Löydät soman sammalmättään. Istut siinä ikävässä. Illan kanssa kahdenkesken.
Toisessa tai molemmissa. Minkätähden sinä istut pimeässä, oma ystäväiseni? kysyi rouva Ivarsson. Sytytä lamppusi, kuivaa kyyneleesi, tyttöni! ja ota kirjasi ja lue. Kyllä kaikki vielä muuttuu hyväksi. Minä uskon, että isä myöntyy, kuin meillä vaan on kärsivällisyyttä. Gerda totteli.
Vaikka kadotan sinut näkyvistäni puiden taakse, ei minun ole tarvis nähdä sinua löytääkseni sinut taasen, sillä jotakin sanoin kertomatonta jää sinusta jälelle ilmaan missä liikut, ruohoon missä istut. Kun sinua lähestyn, hurmaat sinä kaikki aistimeni. Taivaan sinilaki ei ole niin kaunis kuin silmäisi sini, bengalilintuin laulu ei niin suloinen kuin äänesi kaiku.
Tunnetko heitä tosiaankin lähemmin, siksi että näet heidät komeihin pukuihin puettuina ja istut muutamia tuntia heidän seassa, vaihtamatta niin sanaakaan heidän kanssa muuta kuin että on tukalasti lämmin taikka kauheasti kylmä, eli muista yhtä huvittavista asioista." "Kuitenkin," lausui Marianne, "täytyy mun tunnustaani että pidoista pidän; minua huvittaa niissä olla.
AKSEL. Mutta, rakas pikku Sylvi, minkätähden minun sitten pitäisi heittää työni? SYLVI. Kyllähän sinä sen tiedät. Siksi että minulla on niin ikävä olla yksin, kun sinä alituisesti joko olet ulkona taikka istut kirjoituspöytäsi ääressä. AKSEL. Entä kun me nyt keksisimme jotain oikein hauskaa pikku kissimirrille, suostuisitko sitten siirtämään tuon laiskuriviikon ensi kesään? SYLVI. Niin no ehkäpä.